enough

Dokumentaarista arkipäivän kuvaa oppimiskeskus Aleksandrian ulkopuolelta.

Näillä huudeilla hengailin tänään vaivaiset 12 tuntia.

Ihana syyspäivä kuitenkin!

done and done!

Tän vuoden koulujutut on nyt vihdoin pulkassa! Helpottunut olo, sillä ainakin kevään vikan periodin kurssit oli jostain syöstä äärettömän tuskan takana. Motivaatio on ollut kadoksissa aina Aasian matkasta asti, joten ensi vuonna (kun olen kandiopiskelija, wtf?) pitää isosti skarpata. Onneks kesän pari kurssia lämmittelee jo opiskelumotivaatiota....


Laura ja Kaisa kevään ainoolla vähänkin kiinnostavalla Webjournalismi-luennolla.

oh motivation where are you?

Tänä keväänä koulu jatkuu yli viikon pidemmälle toukokuuhun kuin viime vuonna. Kun keskittyminen on nyt jo nollassa, ihmettelen vaan miten olisi tarkoitus suoriutua jostain lopputehtävistä toukokuun puolivälin jälkeen?

Meillä alkoi tällä viikolla Webjournalismi-kurssi, joka pidetään Kalliossa ja jossa kaikille jaettiin kannettavat Macbookit. Kurssin nimi ja alkuasetelma vaikuttaa siis erittäinkin lupaavalta, mutta jostain syystä keskittyminen sielläkin on vaikeaa. Kenties siksi, että kuusituntisen luennon aikana käydään juuri ja juuri läpi Blogger-henkisen editorin käyttö ja nettisisällön julkaiseminen sen avulla. Odotin kurssilta ehkä jotain vaativampaa. Annan sille kuitenkin vielä toivoa, sillä ensi kerralla perehdytään (?) digitaaliseen valokuvaukseen, jea!


Salakuva Noorasta "keskittyneenä" Webjournalismi-luennolla.

Webjournalismi-luennon sijaan olisin voinut olla tänään kuvaamassa vaikkapa opiskelijoiden mielenosoituksessa, josta saatu matsku oli saanut ystäväni Laten vakuuttuneeksi siitä, että kannattaa ryhtyä kuvajournalistiksi. I'm with you!

Groteskin saimme kuitenkin painoon, ja loppupeleissä olen suhteellisen tyytyväinen lopputulokseen. Luvassa on Janne Virkkusen ja Riku Rantalan haastattelua, kuvarepparia ja yötä käsitteleviä juttuja. Ehken vielä luovukaan päätoimittajuudesta.

writer's block vol. 2352358275698

Pelkään, että olen menettänyt kirjoittajan taitoni. Istun Aleksandriassa väsäämässä kasaan pääkirjoitusta Groteskin kakkosnumeroon, mutta päässäni ei liiku mitään järkevää. Pitkä päivä tulossa siis.

Onneksi olen suhteellisen tyytyväinen edes Janne Virkkusesta ottamaani kuvaan, joka myöskin ilmestyy ensi Groteskissa.

16/03

Tänään oli suuri päivä.

Aloitin nimittäin tänään tähänastisten opintojeni kiinnostavimmalla (kenties ainoalla todella kiinnostavalla) kurssilla, jossa aiheena on journalistinen työ. Vihdoin kurssi, jossa oikeasti TEHDÄÄNKIN jotain ja jossa täten kenties myös oppii jotain. Vaikka kurssin vetäjä herättikin minussa ristiriitaisia tunteita, hän sentään herätti tunteita, ja saa varmasti ihmiset tekemäänkin asioita. Jos tämän vuoden loppuun mennessä, käytyäni tän kurssin, toimittajakurssin ja oltuani Groteskin päätoimittajana, en halua toimittajaksi, niin sitten on kyllä keksittävä jotain muuta.

Iltapäivä sujuikin sitten kohtalokkaan inspiroivalla reissulla Verkkokaupan kameraosastolla (Late sai kuunnella puoli tuntia "siis jos joku lahjottais mulle tän hyllyn missä on nää kaikki Canonin objektiivit, niin oisin ikuisesti kiitollinen!!!" -henkisiä huokailuja).
Pointtina vierailussa oli kuitenkin se, että piti käydä hankkimassa Groteskille jalusta, sillä eihän sitä muuten mahdollista toteuttaa suunnittelemaamme yö-aiheista kuvarepparia. Materialismia ja yli-innokkuutta havaittavissa? Kyllä.



Testailua Senaatintorilla.

arabia

Tänään, tuntien kirjastolla ahertamisen jälkeen, vaelsin yksin kohtia Arabiassa pidettävää toimittajakurssia. Tältä siellä näytti.





Päivä ei kuitenkaan ollut niin ankea kuin kuvista voisi päätellä, itse asiassa melko mukava. Huomenna tiedossa pitkästä aikaa yksi Media-tapahtuma, kuvia most definitely tulossa! Öitä!

some things i'd like you to know

Unohdin eilen pikkujoulukuvien lataustohinassa ja kiireessä kirjoittamisessa mainita, että MINÄ OLEN MEDIAN AINEJÄRJESTÖLEHDEN GROTESKIN PÄÄTOIMITTAJA VUONNA 2010! Excuse the caps lock, mutta tää on asia joka saa mut innostumaan ja josta olen ylpeä. Ja anteeksi hämäävä ilmaisu; en toki ota kaikkea kunniaa itselleni, vaan muu päätoimituskunta koostuu Kaisasta, Laurasta ja Latesta. Aivan mahtavaa päästä tekemään lehteä just näiden tyyppien kanssa. Tulee mahtivuosi! Tosin haasteita ja stressiä varmasti sisältyy tähän pestiin sen verran, että saatte vielä kuulla tuskailuistani InDesignin käyttöongelmien ja writer's blockin iskiessä. Mutta pääasia on että olen ihan helvetin innoissani!



Viikonlopuksi tulin Hyvinkäälle pesettämään pyykkiä ja chillailemaan. Viime päivinä kasvussa ollutta joulufiilistäni nostaa edelleen se, että täällä on lunta! Piristää kummasti, kun on tottunut vaeltamaan Helsingin kaduilla sateen paiskoessa naamaa vasten. Tämän päivän vietin lähinnä etsien Vantaan Giganttia Minnan kanssa, syöden ja katsoen Jim Carreyn ja Zooey Deschanelin loistoleffan Yes Man. Vaikka stoori on semi köykäinen, leffalla on vielä toisenkin katsomiskerran jälkeen uskomaton kyky piristää katsojansa mieltä. Eikä Zooeyn ihanuutta voi hehkuttaa tarpeeksi. Odotan innolla mihin leffaprojektiin söpisnäyttelijä lähtee seuraavaksi!

Nyt menen lukemaan isäni minulle (kenties päätoimittajuuden kunniaksi) hankkimaa "On Writing Well" -teosta ja nukkumaan - pyrin huomenna olemaan aikaansaavempi.

house warming

Eilen vietettiin pieniä tupaantulijaispippaloita Anniksella ja Ollilla Töölössä. Paikalle oli saapunut monia mukavia tyyppejä, joten mikäs sen kivempi tapa viettää perjantai-iltaa. Täytyy todeta, että Anniksen ja Ollin kämppä on kyllä edelleen yksi kateuden aihe.

Janne, Verkku ja Antti bondailee.

Elina ja Viivi

Annukka ja Miia eivät arvostaneet kamerani läsnäoloa taaskaan.

Emäntä-Annis ja sen tytöt!

Isäntä-Olli (keskellä) ja vieraita

Makella ja Eemelillä pyyhki hyvin.

Ja Median pojat olivat erittäin iloisia

Olli ja Amel.

Latekin saapui paikalle lopulta.

Lauantaipäivääni olen viettänyt missäs muuallakaan kuin kirjaston uumenissa yrittäen saada alkuun ensi viikolla palautettavaa esseetä. Keskittymismenestys on ollut vaihtelevaa, mutta pari sivua tekstiäkin on onneksi ilmestynyt koneen ruudulle. Tosin siinä vaiheessa, kun kuulin jonkun katsoneen pornoa täydeltä ruudulta paria kerrosta ylempänä, kelasin että lauantai oppimiskeskus Aleksandriassa ei voi olla mikään hyvä idea.

opiskelen, siis olen

Tänään kehitysmaatutkimuksen johdantokurssin luennolla edessäni istui maantienväriset rastat omaava tyttö, jonka hupparissa luki Changemaker. Kuinka stereotyyppistä. Eilen sen sijaan elokuva- ja televisiotutkimuksen johdatuksen luennolla luennoitsija heitti ohimennen "I of course assume that all of you have seen Casablanca...", ennen kuin jatkoi yksityiskohtaista paneutumistaan kyseisen elokuvan metaforiin ja näyttelijäsuorituksiin. Itse vajosin samaan aikaan häpeän suohon siksi, että en todellakaan ole nähnyt sekunttiakaan Casablancasta. Itse asiassa minulle tulee siitä ennemminkin mieleen Scandinavian Music Groupin samanniminen biisi.
Näiden tapahtumien perusteella voisin masentua ja ajatella mitä hittoa noilla kursseilla oikein teen. Tajuan kuitenkin, että opiskelen juuri sitä mikä minua sattuu kiinnostamaan ja that's it. Casablancat ehdin kyllä katsoa jos se tarpeelliseksi osoittautuu.

Ihmettelen koko ajan, miten olen tällä hetkellä näin motivoitunut. Onnistun kerta toisensa jälkeen kirjoittamaan vaaditut luentopäiväkirjat pian luennon jälkeen ja tekemään ruotsin läksyt paremmin kuin hyvin. Ja samalla en ole edes joutunut karsimaan sosiaalisia kontaktejani, eli mikäs sen parempaa. Toivottavasti tämä motivoituneisuustaso ei romahda milloinkaan pian!

Toteutettuani motivoituneisuuttani koko pitkän päivän, aion rentoutua illan Kaisan ja tomaatti-mozzarellasämpylöiden seurassa. Good night!

Ps. Ruotsissa joku poikalapsi on saanut nimekseen yksinkertaisesti Q. Ei voi muuta kuin rakastaa länsinaapurimme vapaata ajattelutapaa.

confessions of a shopaholic

Lukemisesta Aleksandriassa ei hyvästä yrityksestä huolimatta eilen tullut mitään, sillä olin jostain syystä melankolisilla fiiliksillä ja keskittymiskyky oli ennätyksellisesti jopa miinuksen puolella. Näimpä lopetin itseni huijaamisen ja lähdin kiertelemään kauppoja lohdutukseksi, minkä ansiosta materialistinen minäni löysi jälleen tiensä onneen. Kohtasin One Wayssa unelmieni outfitin, jonka jättäminen hyllyyn ei edes käynyt mielessäni, vaikka pankkitilini saldo taisteleekin elämästään ennen kuin raha Linnanmäeltä alkaa sinne virrata.


Toppi: Fenchurch, Hame: joku random merkki, One Waysta

Tänään olen kuitenkin lukemisenkin suhteen täynnä uutta tarmoa, joten palaankin takaisin Viestinnän jäljille.

två dagar efter

Sunnuntaina tapahtui paluu arkeen. Ei tosin kovin menestyksekkäästi, sillä etenin noin kymmenen sivua. Mutta huomenna alkaa uusi viikko, yay!

oh happy day

Tänään oli kiva päivä. Sain raahauduttua Kaisan ja Lauran kanssa pumppiin kello 7.50 aamulla, ja ihan kuin tämä ei olisi jo tarpeeksi ihailtavaa, jäätiin vielä juoksee juoksumatolle vähäks aikaa tunnin jälkeen. Ajattelin, että "Jee, nyt oon niin virkee että jaksan lukea ahkerasti!" Mutta hitot. Menin kirjastoon, etenin viisi sivua, lähdin Lauran kanssa syömään kinkkupizzaa Kauppikselle ja sieltä muutaman mutkan (lue= kaupan) kautta elokuva-ja tv-tutkimuksen luennolle, joka saattoi olla maailman tylsin (Tilastokeskukselta joku mies selittämässä kuinka monta prosenttia BKT:stä ja kaiken maailman kulttuurirahastoista mikäkin audiovisuaalisen kulttuurin osa-alue minäkin vuonna kattoi. Interesting as fuck.)
Luennon jälkeen tultiin tyttöjen kanssa meille viettämään mukavaa ruokatorstai-iltaa Stockan kanasalaatin ja suklaan merkeissä, Coca Colaa unohtamatta. Sallin itselleni tämän sillä olinhan ollut herkkulakossa jopa sunnuntaista.

Huomenna sitsaamaan kansislaisten kanssa - teemana Kesähäät! Aivan loistava ilta tulossa ja kuvamateriaalia myöskin luultavasti luvassa melko mukavia määriä.

PS. Rakastan sitä että mulla on vaan mahtava fiilis koko ajan. Voin rehellisesti sanoa että onnellinen. Ajattelin vaan kertoa.

för vidare vyer

Tänään käytiin excuilemassa itse Yleisradiolla. Kierreltiin Kotikadun lavasteissa ja seurattiin yhtä suoraa nauhotusta ja kuunneltiin lopuks muutamaa enemmän tai vähemmän tv:stä tuttua tyyppiä, kun he kertoivat omasta työnkuvastaan ja YLEstä työnantajana. Kerrankin voi rehellisesti sanoa, että excusta jäi käteen muutakin kuin mainosmaista paasausta oman yhtiön erinomaisuudesta. Meille tarinoineet toimittajat olivat hauskoja ja omasta alastaan innostuneita.
Olen siispä edelleenkin hyvin innoissani suuntaamassa kohti journalistisia työtehtäviä tulevaisuudessa!

PS. Ah kuinka iloiseksi tulinkaan kuullessani lausahdukset "And who am I? That's a secret I'll never tell. You know you love me, XO XO, Gossip Girl." Tiistai-illat on taas muutmaksi kuukaudeksi pelastettu.



Viihdettä parhaimmillaan.

I wrote a story

Journalistinen debyyttijulkaisuni näki tänään päivänvalon kun (viestinnän opiskelijoiden lehti) Groteski 1/09 pamahti vihdoinkin painosta Klixin ikkunalaudoille. Iltani kuluikin täten lehteä selaillen ja opiskelijatovereideni älynväläyksille hervottomasti repeillen. Täytyy sanoa että hieno numero! Omaan (lasten tyyliä kuvanneeseen) katugalluppiini voisin olla tyytyväisempikin, mutta kyllä siitä mukiinmenevä tuli - ja jopa aukeaman kokonen.

Seuraavassa siteerauksia jutuista, jotka saivat minut hykertelemään itsekseni:

"Mitä eläintä panisit, jos olisi ihan pakko?
- Ehkä hyttystä, sillä se ei ole käytännössä mahdollista."

"Eemeli-81 pohtii (lapsiin liittyvällä keskustelupalstalla), mistä hän löytäisi hiekkalaatikkoon hiekkaa. Eivät taida Eemelille olla Google tai perinteinen puhelinluettelo tuttuja. Huolestuneella äidillä on ongelma: vauvani hakkaa minua! Onneksi hän saa huojentavan vastauksen pulmaansa. Vauvaa pitää käskeä lopettamaan."

"Lapsena kaikki oli helpompaa. Sai riehua sokerihumalassa ja oksentaa sen jälkeen kirkkaansinistä hattarayrjöä. Sai leikkiä pihalla pokea ja rofea ilman että naapurit tuijottivat oudoksuen. Sai istua bussissa tuntemattoman viereen vaikka olisi ollut muitakin paikkoja jäljellä. Ja jos nukahti julkiselle paikalle, joku oli aina huolehtimassa ja kantoi kotiin.
Kavereiden saaminen oli tavattoman yksinkertaista - jos ei ollut uuden tuttavuuden kanssa mitään yhteistä, saattoi selittää tälle siitä miten hassua oli kun äidin ostaman kuviomakaronipussin seepralta puuttui pala takamusta, ja toisen mielestä se oli aivan yhtä hauskaa."

"Kotiäiti Mikkonen esitti Ylen lähetyksessä, että lasten kunnallinen päivähoito on Hitlerin, Stalinin ja Mussolinin hallinnoista tuttua totalitarismia. --
Logiikka on yhtä pitävä kuin kampojen universaali tuomitseminen sillä perusteella, että Hitlerkin suki lettinsä sellaisella."

Ja ei. Groteski ei asiallisuudessa ole ihan verrattavissa Suomen Kuvalehteen. Tai edes Iltalehteen.

too little time

Kuolen stressiin tällä hetkellä, mun elämä nimittäin näyttää suunnilleen tältä: aamulla seiskalta herätys, junalla Helsinkiin, yliopistolle, syömään, töihin/fuksirientoihin, illalla/yöllä kotiin. Kaikki edellä mainittu on oikeesti ihanaa ja en valita että mulla vihdoin on elämä, mutta kun sitten yheltätoista illalla pitäis alkaa vielä tutkia jotain kurssi-ilmottautumisia, suunnitella henkilökohtaisia opintosuunnitelmia ja täytellä Kelalle opintotukihakemuksia. Milloin milloin MILLOIN ehin tehä kaiken tarpeellisen?! Ens viikon muutto ei paranna ajanpuute-tilannetta!

PS. Näitä ihanuuksia saa nykyään myös Suomesta (One Way) ♥ Kaikki, ostakaa tälläiset ja heittäkää ne surkeat nappikuulokkeet menemään.