Journalistinen debyyttijulkaisuni näki tänään päivänvalon kun (viestinnän opiskelijoiden lehti) Groteski 1/09 pamahti vihdoinkin painosta Klixin ikkunalaudoille. Iltani kuluikin täten lehteä selaillen ja opiskelijatovereideni älynväläyksille hervottomasti repeillen. Täytyy sanoa että hieno numero! Omaan (lasten tyyliä kuvanneeseen) katugalluppiini voisin olla tyytyväisempikin, mutta kyllä siitä mukiinmenevä tuli - ja jopa aukeaman kokonen.
Seuraavassa siteerauksia jutuista, jotka saivat minut hykertelemään itsekseni:
"Mitä eläintä panisit, jos olisi ihan pakko?
- Ehkä hyttystä, sillä se ei ole käytännössä mahdollista."
"Eemeli-81 pohtii (lapsiin liittyvällä keskustelupalstalla), mistä hän löytäisi hiekkalaatikkoon hiekkaa. Eivät taida Eemelille olla Google tai perinteinen puhelinluettelo tuttuja. Huolestuneella äidillä on ongelma: vauvani hakkaa minua! Onneksi hän saa huojentavan vastauksen pulmaansa. Vauvaa pitää käskeä lopettamaan."
"Lapsena kaikki oli helpompaa. Sai riehua sokerihumalassa ja oksentaa sen jälkeen kirkkaansinistä hattarayrjöä. Sai leikkiä pihalla pokea ja rofea ilman että naapurit tuijottivat oudoksuen. Sai istua bussissa tuntemattoman viereen vaikka olisi ollut muitakin paikkoja jäljellä. Ja jos nukahti julkiselle paikalle, joku oli aina huolehtimassa ja kantoi kotiin.
Kavereiden saaminen oli tavattoman yksinkertaista - jos ei ollut uuden tuttavuuden kanssa mitään yhteistä, saattoi selittää tälle siitä miten hassua oli kun äidin ostaman kuviomakaronipussin seepralta puuttui pala takamusta, ja toisen mielestä se oli aivan yhtä hauskaa."
"Kotiäiti Mikkonen esitti Ylen lähetyksessä, että lasten kunnallinen päivähoito on Hitlerin, Stalinin ja Mussolinin hallinnoista tuttua totalitarismia. --
Logiikka on yhtä pitävä kuin kampojen universaali tuomitseminen sillä perusteella, että Hitlerkin suki lettinsä sellaisella."
Ja ei. Groteski ei asiallisuudessa ole ihan verrattavissa Suomen Kuvalehteen. Tai edes Iltalehteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti