hejsan munkholmen!

Hietaniemenkatu tuntuu jo kaukaiselta, ja oon asettunut uusille huudeille paremmin kuin oletin. Tää muutos oli ehkä just sitä mitä kaipasin. Toistaiseksi ei vituta edes kaukaisempi sijainti keskustaan nähden, vaan oon ihan tyytyväisenä istunut ratikan kyydissä vähän pidempään.

Kiva päästä kans sisustamaan! Myös pyykinpesusta oon omituisen innoissani - puoltoista vuotta likapyykkien roudausta Hyvinkäälle on nyt ohi.

Huomenna luvassa Barca-kuvia!

one ticket to sweden please?

Katkeroiduin juuri lukiessani, millaisia valokuvaus-workshoppeja länsinaapurissamme järkätään. Toinen on nimeltään "Fotografering för bloggare". Okei, sika kivan kuulonen, mutta ehkä aika basic.

Mutta: kesäkuun lopussa järjestetään Rockvalokuvauskurssi Peace&Love -festareilla. Kurssin ohjelmaan sisältyy mm. sellasta pientä kuin kuvauspassi festarin kaikille kolmelle päivälle ja diverse keikkojen vapaavalintainen kuvailu, kuvien läpikäynti yhdessä ja editoiminen. Festareilla esiintyy sellasia nimiä kuten Lily Allen, Jay-Z, Vampire Weekend, Mew, The Ark, The Kooks, Amanda Jenssen.

En haluiskaan mennä.

(Voisin muutenkin mieluusti täydentää kesän festarikierrosta näillä: Hultsfred, Siesta!, Peace & Love. Joskus se Ruotsin festaridebyytti on tehtävä.)

waaaaaaaaaaaaaa

En enää ikinä halua minkään lehden päätoimittajaksi. Groteskin kakkosnumeron vääntö on tällä hetkellä jotenkin erittäin vaikeaa enkä voi sanoa olevani täysin tyytyväinen lopputulokseen. Mulla on jostain syystä äärettömiä keskittymisvaikeuksia, ja mikä tahansa vähänkin älyllistä toimintaa vaativa tehtävä ei vaan valmistu. Tai jos valmistuu niin laatu on surkeaa. Kesäloma voisi alkaa NYT.

Oon muutenkin yllättynyt itseeni, kun tällä hetkellä ottaisin mieluusti jonkun osa-aikasen työn ja vähentäisin hieman Aleksandriassa hengailuaikaani. Jotenkin tuolla Stockalla ollessa tajus miten kivaa toisaalta on jos on jotain uutta ja hyödyllistä tekemistä, eikä vaan kerkee muhia omassa tylsyydessään päivät pitkät. Nyt jos jostain vielä tipahtais mulle joku kiva työ kiitos.

kicken var är den?

Näin unta kesän festareista. Fiilisteltiin Billy Talentia eturivissä, litkittiin bisseä leirintäalueella auringonpaisteessa, minulla ei ollut darraa, ja sunnuntaina festarit päätti Coldplay. Taidan olla kuunnellut viime päivinä hieman liikaa Coldplayn livebiisejä Spotifystä. Mutta unessani oli kysymys jonkinlaisesta Ruisrockin, Ilosaaren, Hurricanen ja Roskilden sekotuksesta, että ei se Coldplay ehkä olisikaan ollut ihan niin epärealistinen tollasten festareiden päälavalla.




Kuvat by me.


Tänä aamuna lueskelin suosikkivalokuvaajani Emma Svenssonin blogia, jossa hän innokkaasti kertoi olevansa ensi kesän festareiden valokuvavastaava. Sen työn jos saisin niin kuolisin ehkä onnesta.

kevätkevätkevät!

Eilinen oli aivan mahtava kevätpäivä. Cruisailin lonkkarillani Kampin, Kaisaniemen ja Ullanlinnan väliä ja nautin pitkästä aikaa this is life -hetkistä. Samalla vihin käyttöön myös kirpparilöytöni, Yashica FX-D Quartz -filmijärkkärin, jolla kuvailu on sika hauskaa ja haasteellista. Auringon tullessa esiin tunnen itseni muutenkin inspiroituneemmaksi.

Nyt otan eilisen uusiksi ja lähten boardaamaan Aleksandriaan!

vidarin seikkailut

Oon viime aikoina huomannut olevani koukussa vauvablogeihin. Tai ei nyt suoranaisesti vauvablogeihin, mutta blogeihin, joissa suuri osta postauksista käsittelee bloginpitäjän vaavia. Esimerkiksi Papperin päätoimittaja Peppen pitämä blogi Livet och Helsingfors on ollut luetuimpien listallani jo vuoden verran, mutta Vidar-vauvan syntymä viime viikolla on aiheuttanut sen, että tsekkaan blogin joka päivä jopa ennen lemppari muotiblogejani. Huolestuttavaa.

Taidan tosiaan tarvita lisää kehittävää tekemistä.

EDIT: Näin yöllä hirveää painajaista, jossa olin menossa synnyttämään ja samaan aikaan Kaisa ja Laura lähtivät Redrumiin. Vois lopettaa noiden vauvablogien lukemisen nyt.

ivegotfriends.com

Löysin blogin, jonka selaileminen on inspiroinut minua tänään.


Kuvat: Eric Ryan Anderson

Tänään on ollut omituinen päivä. Toisaalta oon saanut tehtyä kaikkea (työpaikka Hulluilta Päiviltä plakkarissa, tulkaa ostaa multa kameroita elektroniikkaosastolta!, TaiKin visuaalisen journalismin portfolio hyvällä mallillaan, analyysityö edistyy, Groteski uudelleen painoon pienen säädön jälkeen), mutta toisaalta on ihan blaa fiilis. Oon kehittänyt itelleni jonkun kammon yksinoloa kohtaan, en tykkää siitä enää lainkaan ja näin ollen välttelen sitä viimeiseen asti. Toisaalta välillä tuntuu myös siltä, että oon kykenemätön sosialisoimaankin. Hyvin menee. Voisi ehkä ottaa itteään niskasta kiinni ja kanavoida tän itsesäälin nyt tohon analyysitutkimukseen!

yks jäätävä helmi

"Arvoisa yleisö, Ketjukaruselli ei ole käytössä Jäähelmessä." No AIJAA.


Linnanmäki on kerrassaan viehättävä paikka. Varsinkin kun lämpöasteita on -20, lunta maassa noin puolitoista metriä, kaikki laitteet palasina kevään huoltoa varten ja viereisellä tontilla kaikuvat rakennustyömaan äänet koko päivän ajan. Myös se, että normaalisti ihmisiä kuhiseva alue on autio kuin Aleksandrian neloskerros lauantaiaamuna, tuo paikkaan enemmänkin pelottavan kuin iloisen elementin.
Ja juuri tämä on ollut työympäristöni viimeiset päivät, ja tulee olemaan vielä viikon loppuun. Jäähelmen talviriehaahan siellä taas vietetään, mutta Jumala on päättänyt jostain syystä kostaa ja löräyttää Alppilan ylle vuosisadan pahimmat talvisäät. Ei sillä että niiltä olisi muukaan Suomi päässyt välttymään. Tällä hetkellä voisin maksaa mitä tahansa siitä että näkisin auringon ja tarkenisin ulkona muussakin kuin kolmissa legginsseissä ja Kuoma-saappaissa.

autopilot take my memories

Belgiasta piti aivan välttämättä saada mukaan ruotsalaisten lifestyle-bloggaajien muodikkaaksi tekemiä macaronseja. Mitä väliä jos kymmenen pikku keksin paketti maksaa 12 euroa?

Tämä viikko on ehkä syksyn tylsin viikko. Siis lukuunottamatta lauantaita, jolloin kaikki tylsyys unohtuu ja viikko kruunautuu median VUOSIJUHLIIN! Tuskin maltan odottaa. Sitä ennen odotettavissa über-arkisia juttuja including esseen kirjoittaminen, vuosijuhlien valmistelu, vuosijuhlapuvun noutaminen, lehtijutun kirjoittamisen aloittaminen Median lehden seuraavaan numeroon, näöntarkastus ja kasa luentoja. Tänään onneksi sain jo yliviivata pari seikkaa to-do-listaltani, kun sain vihdoin varattua rokotusajan YHTS:ltä Aasian matkaa varten. Siellä oltiin kyllä hieman epämääräisiä.

Minä: Tota kannattaisikohan toi Japanin aivokuume ottaa kanssa?
Terveydenhoitaja: No ensinäkin: tiedätkö sinä kuinka PALJON tuo rokote maksaa?
Minä: Joo tiedän... mutta se kannattaisi kuitenkin varmaan ottaa varmuuden vuoksi?
Terveydenhoitaja: No riski sen saamiseenhan on pieni, mutta jos sen saa niin hoitoa ei ole.
Minä: No ehkä mä sit otan sen....

Btw. Big Brotherin filippiiniläisvahvistus on ehkä söpöin ikinä. (Kyllä, seuraan edelleen tuota tositv-maailman nolostusta, ja aion seurata loppuun asti).

opiskelen, siis olen

Tänään kehitysmaatutkimuksen johdantokurssin luennolla edessäni istui maantienväriset rastat omaava tyttö, jonka hupparissa luki Changemaker. Kuinka stereotyyppistä. Eilen sen sijaan elokuva- ja televisiotutkimuksen johdatuksen luennolla luennoitsija heitti ohimennen "I of course assume that all of you have seen Casablanca...", ennen kuin jatkoi yksityiskohtaista paneutumistaan kyseisen elokuvan metaforiin ja näyttelijäsuorituksiin. Itse vajosin samaan aikaan häpeän suohon siksi, että en todellakaan ole nähnyt sekunttiakaan Casablancasta. Itse asiassa minulle tulee siitä ennemminkin mieleen Scandinavian Music Groupin samanniminen biisi.
Näiden tapahtumien perusteella voisin masentua ja ajatella mitä hittoa noilla kursseilla oikein teen. Tajuan kuitenkin, että opiskelen juuri sitä mikä minua sattuu kiinnostamaan ja that's it. Casablancat ehdin kyllä katsoa jos se tarpeelliseksi osoittautuu.

Ihmettelen koko ajan, miten olen tällä hetkellä näin motivoitunut. Onnistun kerta toisensa jälkeen kirjoittamaan vaaditut luentopäiväkirjat pian luennon jälkeen ja tekemään ruotsin läksyt paremmin kuin hyvin. Ja samalla en ole edes joutunut karsimaan sosiaalisia kontaktejani, eli mikäs sen parempaa. Toivottavasti tämä motivoituneisuustaso ei romahda milloinkaan pian!

Toteutettuani motivoituneisuuttani koko pitkän päivän, aion rentoutua illan Kaisan ja tomaatti-mozzarellasämpylöiden seurassa. Good night!

Ps. Ruotsissa joku poikalapsi on saanut nimekseen yksinkertaisesti Q. Ei voi muuta kuin rakastaa länsinaapurimme vapaata ajattelutapaa.

oh ich hab solche sehnsucht

Minä ja Linda 2008.

Saksassa viettämäni vaihto-oppilasvuosi alkaa pikkuhiljaa tuntua kaukaiselta. Silti muistelen sitä jossain määrin harva se päivä. Ei mikään ihme sinänsä, muokkasihan vuosi minua ihmisenä enemmän kuin kaikki sitä edeltäneet vuodet yhteensä.
Välillä löydän itseni ikävöimästä iloisia sukujuhlia, kesäisiä hyppytunteja Lindan uima-altaalla, host-perheen kesken vietettyjä grilli-iltoja, drinkkien juomista Stern-baarissa. Eniten ikävöin kuitenkin kaikkia niitä tyyppejä, joihin vuoden aikana tutustuin. Ikävä yllättää varsinkin silloin, kun joku Saksasta lähettää mailin "Mausi, wie geht's dir? Tykkään sinusta <3".

Tuollaiset sähköpostit saavat minut tajuamaan, kuinka harvoin itsekin olen yhteydessä vaihtomaahani. Huomenna mailaan.

työntekoangstia

Miksi töissä pitää käydä? Tällä hetkellä tarkoitan toki lähinnä stressaavia kesätöitä (en toivottavasti esitä tätä kysymystä kymmenen vuoden kuluttua, kun aherran ilo mielin unelma-ammatissani...), joiden vuoksi joudun useana päivänä viikossa lähtemään kotoa kiireellä klo 9.45 ja saan palata vasta uskommattoman pitkän ajan päästä, noin klo 22.30. Kuka ylipäänsä jaksaa tehdä tälläistä päivää?

Puhun siis Linnanmäen laitetyöntekijän työstä, jonka parissa olen viihtynyt - ihme ja kumma - pian jo kaksi kokonaista kesää. Onhan se kiva, että ihmisillä on kesälomaa ja että säät suosivat ja että näiden kahden seikan yhteistuloksena joudun joka päivä palvelemaan tuhansia ja tuhansia hattarahumalassa olevia lapsosia ja niiden lippujen hinnoista valittavia vanhempia. En minä jaksa enää. Haluan haluan haluan vaan takasin kouluun parhaiden tyyppien, kiinnostavien aiheiden ja pitkien lounastaukojen keskuuteen. Mulla on ikävä Porthaniaa ja Unicaféta ja opiskelijakirjastoa ja sitäkin enemmän kaikkia tyyppejä ja sitä rentouden tunnetta, joka valtaa elämän kun saa työnteon sijasta keskittyä opiskeluun.

Kesätyöahdistusta lievittää tosin tehokkaasti se, että kahden viikon päästä minä olen Szigetissä ja kun palaan, student life kicks in ja Lintsisesonki loppuu. Ja onneksi tämänhetkisiäkin epäinhimillisiä työputkia helpottaa hyvä musiikki ja maratonpuhelut parhaiden tyyppien kanssa.

Life is good, after all.

oh happy day

Tänään oli kiva päivä. Sain raahauduttua Kaisan ja Lauran kanssa pumppiin kello 7.50 aamulla, ja ihan kuin tämä ei olisi jo tarpeeksi ihailtavaa, jäätiin vielä juoksee juoksumatolle vähäks aikaa tunnin jälkeen. Ajattelin, että "Jee, nyt oon niin virkee että jaksan lukea ahkerasti!" Mutta hitot. Menin kirjastoon, etenin viisi sivua, lähdin Lauran kanssa syömään kinkkupizzaa Kauppikselle ja sieltä muutaman mutkan (lue= kaupan) kautta elokuva-ja tv-tutkimuksen luennolle, joka saattoi olla maailman tylsin (Tilastokeskukselta joku mies selittämässä kuinka monta prosenttia BKT:stä ja kaiken maailman kulttuurirahastoista mikäkin audiovisuaalisen kulttuurin osa-alue minäkin vuonna kattoi. Interesting as fuck.)
Luennon jälkeen tultiin tyttöjen kanssa meille viettämään mukavaa ruokatorstai-iltaa Stockan kanasalaatin ja suklaan merkeissä, Coca Colaa unohtamatta. Sallin itselleni tämän sillä olinhan ollut herkkulakossa jopa sunnuntaista.

Huomenna sitsaamaan kansislaisten kanssa - teemana Kesähäät! Aivan loistava ilta tulossa ja kuvamateriaalia myöskin luultavasti luvassa melko mukavia määriä.

PS. Rakastan sitä että mulla on vaan mahtava fiilis koko ajan. Voin rehellisesti sanoa että onnellinen. Ajattelin vaan kertoa.

perjantaiterkut

Hieno viikonloppu tulossa: tänään konttaillaan ympäri Helsingin metroa viestinnän opiskelijoiden ja TKK:n infolaisten yhteisessä MetroCrawlissa (pienimuotoinen lämmittely Helsinginkadun Approa varten!), huomenna Idan synttäri-tuparit suuren ihmisjoukon voimin Haagassa ja sunnuntaina jammailua Hivesin tahtiin Nosturissa. Lisäksi kevätaurinko paistelee lupaavasti JA sain itseni raahauttua tänään aamulla pumppiin. Livet leker. Ainut mitä en oo saanut alotettua on tenttiin lukeminen, mutta en jaksa stressata, maanantaina ehtii hyvin.

Nyt aion vaan nauttia mahtavasta viikonlopusta!

Joku raja.

Ymmärrän sen, että tabloid-lehtien pitää repiä toinen toistaan dramaattisempia otsikoita koko ajan saadakseen houkuteltua jonkun näin lamankin vallitsessa tuhlaamaan pennosensa juuri kyseiseen lehteen, mutta jossain menee kuitenkin hyvän maun mukainen raja. Kun julkaisee muistelunumeron ihmisestä, joka ei ole vielä edes kuollut, jopa likaisinkin juorulehti saisi luvan hävetä.



Koko Jade Goodyn juttu on äärettömän surullinen. Ei kenenkään pitäisi vielä 27-vuotiaana hyvästellä lapsiaan. Syöpään voitaisiin nyt keksiä joku ihmelääke kiitos.

The great comeback

Erittäin pitkän hiljaiselon jälkeen olen päättänyt herättää tämän blogin uudelleen henkiin. Viimeinen puoli vuotta on ollu mun elämän kiireisintä ja parasta aikaa, joten paljon on jäänyt kertomatta. Mutta a new day has come ja uuden järkkärini* innoittamana Jag fick feeling on palannut. Tässä välillä olen tosin ehtinyt pitää ruotsinkielistä blogia papper.fi:ssä ja aloittaa musiikkiblogin erään toisen viestinnänopiskelijan kanssa (http://superlativmusic.blogspot.com!!), mutta jotenkin tää alkuperäinen JFF tuntuu kaikista kotoisimmalta.

Hurraa huuto uudelle alulle, siispä.

*

<3

too little time

Kuolen stressiin tällä hetkellä, mun elämä nimittäin näyttää suunnilleen tältä: aamulla seiskalta herätys, junalla Helsinkiin, yliopistolle, syömään, töihin/fuksirientoihin, illalla/yöllä kotiin. Kaikki edellä mainittu on oikeesti ihanaa ja en valita että mulla vihdoin on elämä, mutta kun sitten yheltätoista illalla pitäis alkaa vielä tutkia jotain kurssi-ilmottautumisia, suunnitella henkilökohtaisia opintosuunnitelmia ja täytellä Kelalle opintotukihakemuksia. Milloin milloin MILLOIN ehin tehä kaiken tarpeellisen?! Ens viikon muutto ei paranna ajanpuute-tilannetta!

PS. Näitä ihanuuksia saa nykyään myös Suomesta (One Way) ♥ Kaikki, ostakaa tälläiset ja heittäkää ne surkeat nappikuulokkeet menemään.

fanittaminen.

Olen ehkä maailman kovin fanittaja, enkä ikinä oo voinut tajuta niitä ihmisiä jotka ei ikinä innostu kenenkään artistin, näyttelijän tai urheilijan faniksi. On tietty olemassa myös ei-tervejärkistä fanittamista, jota voitaisiin jo verratakkin pakkomielteeseen tai stalkkeriuteen, mutta normaalitilassa fanitus on yksi elämän pienistä (tai suurista) iloista ja voi johtaa jopa uusien ystävien tapaamiseen (trust me, I have experience)...

Uusimman Rumban (tuleva työpaikkani, ehkä ♥) pääkirjoituksessa kyseiseen aiheeseen perehdytäänkin hyvien oivallusten kera:

"Fanittaminen on tunnustamista. Se on sitä, että kertoo muulle maailmalle uskovansa johonkin artistiin. Se on elämäntapa, joka paitsi kuluttaa kukkaroa, myös muokkaa omaa käytöstä. 

Fanin on oltava suvaitsevainen ja hyväksyvä, hieman jopa vilpittömän tyhmä, sillä idoliin on suhtauduttava kaiken hyväksyvästi.

 Yleensä ajatellaan, että fanit ovat nuoria, vielä teini-ikäisiä ja lapsia. Jos on aikuinen ja jonkun fani, sitä pidetään jo vähän tärähtäneenä. 

Jos aikuiset eivät fanita, ketkä sitten maksavat satoja dollareita Madonna- ja Britney Spears -krääsästä eBayssa?"

Seuraavassa Emmin kootut fanitukset vuosien varrelta.

Spice Girls, 1996-2000

Melanie C, 1994-2005

Ehdottomasti kovin fanitukseni. Kyseinen henkilö on muuten juuri vastikään ilmoittanut olevansa pieniin päin, congrats!!

Robbie Williams, 2003-2006

Amanda Jenssen, 2007->

Håkan Hellström, 2008->

Luultavasti olen hieman epänormaali, mutta skit samma ♥

no one ever tells you that forever feels that long

Töissä tänään repeilin ittekseni kun, illan tylsinä hetkinä, lueskelin Miniautojen ajopäiväkirjaa. Se on siis kirja, johon joka päivä kuitataan ja kirjotetaan jos laitteessa on jotain vikoja. Näin kuitenkin luki Miniautoilla:

"Miksi tämä laite on olemassa? Tekisi mieli tehdä itsemurha! Varokaa ettei jonain päivänä joku työntekijä hyppää vongan (=Vonkaputouksen) alle tästä.

Ja mun mielestä laite oli jopa ihan hauska, olenkohan outo?

please say you were thinking about me though i didn't think at all

Kiitos ihanan, 11 tuntisia työpäiviä tuottavan Lintsi-työn ja matalan inspiraatiotason, Jag fick feeling on lievästi sanottuna pitänyt hiljaiseloa viimeiset...viikot (?). Anyway, nyt olen back ja motivoituneempana kuin koskaan. Väliaikaisheaderikin on korvattu henkilökohtaisemmalta tuntuvalla kuvalla, toivottavasti miellyttää. Kuvan otosta pisteet Jennylle!

Ylläoleva kuva (taken joskus viime viikolla Alppilan ratikkapysäkiltä työpäivän jälkeen) Lintsin yllä, sinisellä taivaalla lentävästä Helsingin Sanomien kuumailmapallosta kuvaa montaa asiaa mun elämässä tällä hetkellä. On töitä. On kesä. Ja - tulevaisuus toimittajana - Emmi on nimittäin nyt virallisesti VIESTINNÄN OPISKELIJA!!! Tai valtiotieteen ylioppilas. Tai Median fuksi. Tärkeintä kuintekin on se että pääsin sisään,ja että mun elämä sai - as cliché as it sounds - uuden suunnan. Oon pitkästä aikaa täysin varma, onnellinen, motivoitunut, innostunut ja kaikkea muuta hyvää. Hyvää kannatti odottaa.

Palailen myöhemmin mm. Ruisrock, Puuhamaa ja ostos -postauksien kera, so stay tuned (jos mulla ylipäätään on yhtään lukijaa jäljellä tän ikuisen tauon jälkeen that is).