Tänään kehitysmaatutkimuksen johdantokurssin luennolla edessäni istui maantienväriset rastat omaava tyttö, jonka hupparissa luki Changemaker. Kuinka stereotyyppistä. Eilen sen sijaan elokuva- ja televisiotutkimuksen johdatuksen luennolla luennoitsija heitti ohimennen "I of course assume that all of you have seen Casablanca...", ennen kuin jatkoi yksityiskohtaista paneutumistaan kyseisen elokuvan metaforiin ja näyttelijäsuorituksiin. Itse vajosin samaan aikaan häpeän suohon siksi, että en todellakaan ole nähnyt sekunttiakaan Casablancasta. Itse asiassa minulle tulee siitä ennemminkin mieleen Scandinavian Music Groupin samanniminen biisi.
Näiden tapahtumien perusteella voisin masentua ja ajatella mitä hittoa noilla kursseilla oikein teen. Tajuan kuitenkin, että opiskelen juuri sitä mikä minua sattuu kiinnostamaan ja that's it. Casablancat ehdin kyllä katsoa jos se tarpeelliseksi osoittautuu.
Ihmettelen koko ajan, miten olen tällä hetkellä näin motivoitunut. Onnistun kerta toisensa jälkeen kirjoittamaan vaaditut luentopäiväkirjat pian luennon jälkeen ja tekemään ruotsin läksyt paremmin kuin hyvin. Ja samalla en ole edes joutunut karsimaan sosiaalisia kontaktejani, eli mikäs sen parempaa. Toivottavasti tämä motivoituneisuustaso ei romahda milloinkaan pian!
Toteutettuani motivoituneisuuttani koko pitkän päivän, aion rentoutua illan Kaisan ja tomaatti-mozzarellasämpylöiden seurassa. Good night!
Ps. Ruotsissa joku poikalapsi on saanut nimekseen yksinkertaisesti Q. Ei voi muuta kuin rakastaa länsinaapurimme vapaata ajattelutapaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti