neiti hippunen ja comedy sunday

Viikonloppu vierähti pääosin Hyvinkäällä. Sitä ennen ehdittiin tosin käväistä tentissä söhertämässä kai suht onnistuneita vastauksia sekä shoppailemassa iltapukua vuosijuhlia varten. Puku löytyikin, ja jopa erittäin kiva sellainen.




Kuvissa poseeraa maailman suloisimpiin otuksiin luokiteltava, serkkuni pieni Hippu a.k.a Neiti Hippunen. Keskimmäisessä parastaan pistää myös yks perusfaija.

Hyvinkää puolestaan muistuttaa päivä päivältä enemmän Harpers Islandia, joten Helsinkiin (vai pitäisikö sanoa Hesaan) palaaminen on aina iloinen asia. Varsinkin kun juna-asemalta voi miltei suoraan kävellä sisään Nollaan seuraamaan stand-upia Comedy Sundayssa kuin trendikkäät, 25-vuotiaat suomenruotsalaiset konsanaan. Muistan joskus olleeni hieman skeptinen koko stand-up -konseptia kohtaan. Miksi minun pitäisi maksaa siitä, että joku ehkä saa minut nauramaan? Nauramista - ilmaista sellaista - sisältyy elämääni normaalistikin rutkasti.

Viimeisetkin skeptisyyden rippeet karisivat lopullisesti tämän sunnuntain jälkeen. Etenkin illan "isäntänä" toimineen Sami Hedbergin jutuille tuli naurettua kyyneleet silmissä läpi lähes koko show'n. Uskomaton mies. Eli mitä jos seuraavan kerran et menisi leffaan, et menisi keikalle, vaan menisitkin katsomaan stand-uppia.

Huomenna tämä tyttö lähtee kuin lähteekin pistäytymään Brysselissä ja Euroopan Unionissa koulu-excun merkeissä! Päivitystä luvassa mahdollisesti paikan päältä, kuitenkin viimeistään torstaina. Hauskaa alkuviikkoa kaikille!

popkulttuurisyksy turvattu

Populaarikulttuuririntamalla on havaittavissa selviä lasku-ja nousukausia, niinkuin lähes kaikessa. Tajusin vähän aikaa sitten, että nyt on käynnissä todellinen nousukausi; pääasiallisesti ehkä henkilökohtaisten mieltymysteni perusteella, mutta myös yleisemmin. Ainakaan musiikki-, ja elokuvarintamalla ei todellakaan ole valittamista.



Ruotsalaisen musiikin ystäville (itsekin tunnetusti tunnustaudun sellaiseksi, vaikka "fanaatikko" kenties onkin tässä yhteydessä "ystävää" parempi sanavalinta) on tarjolla harvinaisen paljon uutuksia näinä syyskuukausina. Tässä blogissa usein mainittu Amanda Jenssen julkaisee ensi viikolla toisen levynsä Happyland. Yhdessä Ruotsin suosituimmassa palkintogaalassa vuoden 2008 naisartistiksi ja tulokkaaksi tituleerattu Jenssen vain paranee ja paranee - ainakin mitä levystä tulleiden ensiarvioiden ja debyyttisinkun tasosta voi päätellä. On vain ajan kysymys, milloin tämä naapurimaamme kansansuosikki lyö läpi myös täällä. Veikkaus: Svenska Talande Klubben keväällä 2010.



Suomalaisjuuret omaava ja Laakso-yhtyeen solisti Markus Krunegård - jota on kutsuttu myös uudeksi Håkan Hellströmiksi - palasi juuri peräti kahden uuden levyn voimin. Albumit Prinsen av Peking ja Lev som en gris dö som en hund kolahtavat alas postiluukustani toivottavasti jo maanantaina. Jos tykkäät Jens Lekmanin ja Håkanin kaltaisista nerokkaista sanoittajista, suosittelen. Kuuntele toisen levyn avausbiisi Hela livet var ett disco, jos soundi kiinnostaa.

Muita kiehtovia uutuuksia: svedurokkaribändi Kent julkaisee uuden levyn Röd ja Robbie Williams kauan odotetun ja hauskasti nimetyn comeback-albumin Reality Killed The Video Star. Robbie oli joskus mielestäni yksi charmikkaimmista esiintyjistä ikinä, katsotaan iskeekö uusi matsku kovaa vai ei lainkaan. Levyn ensisinkkua Bodies voisin kuvailla sanalla average.

Lama ei näytä kouraisseen elokuvatuotantoyhtiöitä hirveästi, sillä leffarintamallakin on vilskettä. Ensi viikolla Suomen ensi-iltansa saavaa 500 Days Of Summeria ei voi hehkuttaa liikaa. Kiinnostavalta kuulostaa myös Woody Allenin uusi Whatever Works sekä Sam Mendesin Kohti uutta. Myös animaatiouutuuden Up, sekä suomalaisen Pihalla voisi kenties katsastaa! Onnekseni ostin juuri Hulluilta päiviltä 10 halpaa leffalippua.

Ja koska näiden lisäksi nään syksyn aikana vielä keikat ainakin Mewiltä ja The Soundsilta, en ehkä voisi olla tyytyväisempi.