17.1.2011

don't take music too seriously

Se on totta, popmusiikki on harvoin katu-uskottavaa ja coolia, mutta siitä tulee hyvä mieli. Itse ainakin olen täysin koukussa. Tässä kaksi tämän hetken kuunnelluinta albumia Emmin iPodilta.



Ehdottomasti hauskin vähään aikaan kuulemani poplevy on brittiräppäri Tinie Tempahin Disc-Overy. Ostin levyn pari viikkoa sitten iTunesista Written In The Starsin ja halvan hinnan houkuttelemana, enkä todellakaan osannut odottaa siitä tulevan luultavasti yksi vuoden 2011 lempilevyistäni. Tinieta on kuvailtu sanoilla "the British Kanye West" ja "the jewel in the crown" ja hän kahmi vastikään neljä Brit Awards -ehdokkuutta, mm. kategorioissa "Album of the year" ja "Single of the year". Ei huono alku vuodelle.

Kuuntele edes biisi Wonderman, please!



Kanye Westin uusi levy My Beautiful Dark Twisted Fantasy onnistuu olemaan samalla kertaa hauska, cool ja katu-uskottava. Siinä ei nykypäivänä moni levy onnistu. Levyä on ylistetty valehtelematta kaikkialla, joten ei yksi ylistys lisää pahaakaan tee. Yksi sana: OSTA.

Kunniamaininnan ansaitsevat myös Hurts, Bruno Mars ja - edelleen - The Saturdays. Britneyn comeback-sinkkua sentään en ole vielä ladannut.

2 kommenttia:

Lede kirjoitti...

Kanyen Power-biisiin on aika makee video, tällainen http://vimeo.com/13087313
Big up!

Arto Alamaunu kirjoitti...

Ite en ole paljoa räppiä kuunnellu, mutta Kanye Westin uusin on sen verran progea että uppoo meikäläiseenkin. Nashin ja Damian Marleyn Distant Relatives on sitten asia erikseen... loistava reggae/toaster/scat/rap -levy. Käsittämätön, vähän enemmän dub -touhua, niin ehkä vuosikymmenen täydellisin levy. Musta, siis.