ei ei ei.

Kuva: Bonnie Noun/ amanda-jenssen.se

Päättivät sitten tuoda tämän naisen Suomeen juuri kun itse olen poissa maasta. Eihän tätä keikkaa ookaan ootettu sen kauemmin kun kaksi vuotta.

Just my luck.

someone's got the X factor

Sunnuntainne ratoksi jälleen hieman Amanda Jenssen -hehkutusta MAHTAVAN Happyland-esityksen myötä. Amanda palkittiin juuri Ruotsin Grammis-gaalassa vuoden naisartistin ja vuoden säveltäjän pysteilä - ei huono suoritus Idolsin kautta suosioon nousseelta artistilta. Mitä Emma-gaalan tuloksia katsoo, Anna Puu näyttää seuraavan vahvasti Amandan jalanjäljissä ja edustaakin ainoaa jokseenkin vakavastiotettavaa "Idols-muusikkoa" Suomessa. Ruotsissa ero on kuitenkin se, että lähes jokainen palkintogaaloissa ehdolle päässyt on äärimmäisen kova nimi. Suomessa näin ei ihan voida katsoa olevan.

r.i.p my beauties

Viime viikolla koin ristiriitaisen päivän. Postilaatikostani kolahti vihdoinkin kauan odottamani Amanda Jenssenin Happyland-albumi*, jonka CDON.com suvaitsi toimittaa minulle päivän myöhässä (!). Ilosta puhkuen latasin sen iPodiini ja olin valmis suurenmoiseen musiikkielämykseen, joka ikävä kyllä loppui ennen kuin ehti alkaakaan: uskolliset ystäväni KOSS Porta Pro -kuulokkeet ilmeisesti päätyivät Flipper-delfiini-paran tapaan tietoiseen itsemurhaan. Ilman mitään ne mahdollisesti rikkonutta tapaturmaa, ääni pätkii niin, että kuulokkeet ovat täysin tarpeettomat. Happyland tarjosi minulle musiikkielämyksen kotoani löytyneiden toisten kuulokkeiden ansiosta, mutta nyt en tiedä, mitä tehdä Kossieni kanssa. "Ikuisen takuun" omaavana ne voisi kenties lähettää valmistajalle ja vaatia uusia oikeuteen haastamisen uhalla vaikka, mutta en tiedä jaksanko nähdä vaivaa vai ostanko suoralta kädeltä uudet. Vaikeaa tämä elämä.

Ilojakin onneksi on koettu. Olen viime päivinä ollut suhteellisen aikaansaava, ja työni tuloksia ovat mm.: uusi headeri blogille (JEE!), tutkimustaidot-kurssin esseen lähes valmiiksi saattaminen sekä uuden Groteski-jutun alkuun sysäiseminen. Proud times.


*paras levy pitkään aikaan, ole hyvä ja kuuntele! Jos olet köyhä, Spotify on suuri apu.

popkulttuurisyksy turvattu

Populaarikulttuuririntamalla on havaittavissa selviä lasku-ja nousukausia, niinkuin lähes kaikessa. Tajusin vähän aikaa sitten, että nyt on käynnissä todellinen nousukausi; pääasiallisesti ehkä henkilökohtaisten mieltymysteni perusteella, mutta myös yleisemmin. Ainakaan musiikki-, ja elokuvarintamalla ei todellakaan ole valittamista.



Ruotsalaisen musiikin ystäville (itsekin tunnetusti tunnustaudun sellaiseksi, vaikka "fanaatikko" kenties onkin tässä yhteydessä "ystävää" parempi sanavalinta) on tarjolla harvinaisen paljon uutuksia näinä syyskuukausina. Tässä blogissa usein mainittu Amanda Jenssen julkaisee ensi viikolla toisen levynsä Happyland. Yhdessä Ruotsin suosituimmassa palkintogaalassa vuoden 2008 naisartistiksi ja tulokkaaksi tituleerattu Jenssen vain paranee ja paranee - ainakin mitä levystä tulleiden ensiarvioiden ja debyyttisinkun tasosta voi päätellä. On vain ajan kysymys, milloin tämä naapurimaamme kansansuosikki lyö läpi myös täällä. Veikkaus: Svenska Talande Klubben keväällä 2010.



Suomalaisjuuret omaava ja Laakso-yhtyeen solisti Markus Krunegård - jota on kutsuttu myös uudeksi Håkan Hellströmiksi - palasi juuri peräti kahden uuden levyn voimin. Albumit Prinsen av Peking ja Lev som en gris dö som en hund kolahtavat alas postiluukustani toivottavasti jo maanantaina. Jos tykkäät Jens Lekmanin ja Håkanin kaltaisista nerokkaista sanoittajista, suosittelen. Kuuntele toisen levyn avausbiisi Hela livet var ett disco, jos soundi kiinnostaa.

Muita kiehtovia uutuuksia: svedurokkaribändi Kent julkaisee uuden levyn Röd ja Robbie Williams kauan odotetun ja hauskasti nimetyn comeback-albumin Reality Killed The Video Star. Robbie oli joskus mielestäni yksi charmikkaimmista esiintyjistä ikinä, katsotaan iskeekö uusi matsku kovaa vai ei lainkaan. Levyn ensisinkkua Bodies voisin kuvailla sanalla average.

Lama ei näytä kouraisseen elokuvatuotantoyhtiöitä hirveästi, sillä leffarintamallakin on vilskettä. Ensi viikolla Suomen ensi-iltansa saavaa 500 Days Of Summeria ei voi hehkuttaa liikaa. Kiinnostavalta kuulostaa myös Woody Allenin uusi Whatever Works sekä Sam Mendesin Kohti uutta. Myös animaatiouutuuden Up, sekä suomalaisen Pihalla voisi kenties katsastaa! Onnekseni ostin juuri Hulluilta päiviltä 10 halpaa leffalippua.

Ja koska näiden lisäksi nään syksyn aikana vielä keikat ainakin Mewiltä ja The Soundsilta, en ehkä voisi olla tyytyväisempi.

musikhösten.

Amanda Jenssen - Happyland
Se, joka on tätä blogia lukenut jo pidemmän aikaa, muistaa varmasti hehkutukseni ruotsalaisesta singer-songwriterista Amanda Jenssenistä. Joko iloksenne tai harmiksenne, ne hehkutukset olivat vain tauolla, eivätkä suinkaan ole loppuneet. Tämän varmistaa Amandan uusi sinkkulohkaisu Happyland. Kuulin biisin eilen illalla ensimmäistä kertaa, ja olen iTunesin mukaan kuunnellut sen alle vuorokautta myöhemmin noin 30 kertaa. Tämä kertoo jonkin verran kappaleen loistokkuudesta ja ennen kaikkea tarttuvuudesta (vertaisin sitä jopa John Me:n superhittiin Love Is My Drug); Happylandissa Amanda on selvästi ottanut askeleen poispäin 2008-vuoden Duffya mukailevasta retrosoundistaan kohti Göteborgsrockin ja elektrobiittien välimuotomusaa. Muutos tuo tuoreutta, mutta Happyland sisältää myös Amandan aiemmalle musiikille tuttuja piirteitä; puhallinsoittimia ja Pär Wiksteniä komppaamassa taustakuorossa. Happylandia seuraa kuukauden päästä vielä nimeämätön kakkosalbumi, jolle Amanda on kynäillyt kaikki kappaleet itse. Ihailtavaa 21-vuotiaalta entiseltä Idol-finalistilta, sanoisinko.


Julian Plenti - Julian Plenti Is...Scyscraper
Interpolin solistiköriläs Paul Banks näyttää kokeneen sen, mitä monet bändissä soittavat jossain vaiheessa uraansa kokevat: halun kokeilla omia siipiään. Julian Plenti-salanimellä esiintyvä Banks on tehnyt syksyn kenties hienoimman rockdebyytin, joka paranee joka kuuntelulla. Matalan lauluäänen ja näppäiltyjen kitarariffien hallitsemalta albumilta löytyy materiaalia, jonka Banks on kirjoittanut jo vuosia sitten. Odottaa kannatti, sillä syksy 2009 tuntuu täydelliseltä ajankohdalta Plentin debyytille. Levyn nimellä Julian Plenti Is....Skyscraper kenties on syvempikin merkitys, mutta pinnallisemminkin ajatellen se on ideana hauska. Minimalistinen Skyscraper onkin yksi levyn parhaista hetkistä. Valopilkuiksi nousevat myös nopeammat Only If You Run, Games For Days sekä Unwind.
Tämä on levy ilman turhia täytebiisejä - täydellinen ilman liikaa yrittämisen tunnelmaa.

The xx - XX

Yksi kirjain muodostaa bändin nimen, albumin nimen ja kannet, sekä kaikkien sinkkujulkaisujen kannet. Voiko tällä aakkosten loppupään turhahkolla kirjaimella olla näin paljon syvällistä merkitystä jollekin? Vai onko koko X-kirjaimella leikittely ainoastaan käsistä lähtenyt sisäpiirijuttu, pelkkä pakkomielle vai silkkaa epäkekseliäisyyttä? Minä en suoraan sanottuna välitä, sillä kokonaisuus toimii. En tiedä miltä bändin jäsenet näyttävät, keitä he ovat, mutta minulla ei ole siihen tarvetta. The Xx is all about the music. Levyn toimivuus on positiivinen yllätys ja yhtye on erittäin tervetullut ja tuore lisä syksyn musiikkimaisemaan. The Xx ei sinänsä ole mitään uutta: Spotify pursuilee mies-nainen duettoja, pelkistettyjä elektro-vaikutteisia popkipaleita ja riffitkin kuulostavat paikoin tutuilta (verratkaapa vaikka VCR:ää ja Glasvegasin Geraldinea). Näitä tuttuja piirteitä on kuitenkin osattu yhdistellä niin nerokkaasti, että levy on erittäinkin raikas kokonaisuus.

DO YOU LOVE ME?

Tänään on suuri päivä. Ainakin henkilökohtaisesti minulle, nimittäin...tämän hetken kiinnostavin artisti, Lundin ylpeys Amanda Jenssen julkaisee tänään debyyttisinkkunsa Do You Love Me. Wuuuuhuuuuu! Kumpa vaan rakas CDON nyt vaan saisi lähetettyä sen paketin, niin pääsisin minäkin nauttimaan biisin high-quality -versiosta... Tässäpä kuitenkin pientä esimakua ruotsin tämän hetken listaykköseltä:

Amanda Jenssen - Do You Love Me

Ps. RIP Heath Ledger.