Käytiin tänään tyttöjen kaa katsastamassa Oscar-rohmu Slummien miljonääri. Olin pettymistä välttääkseni yrittänyt olla lukematta elokuvan saamia arvosteluja (luinkin ne kaikki kerralla sitten kotiin tultuani), mutta pettyminen ei olisi missään tilanteessa ollut mahdollista - sen verran koskettava, hyvää mieltä tuottava, loistavasti kuvattu ja ohjattu pätkä tuo oli. Puhumattakaan ehkä maailman tarttuvimmasta leffamusasta.
Vaikka viihdefunktio hallitsikin tarinaa, ei sitä katsellessa voinut olla murehtimatta Intian slummissa elelevien lasten kohtaloa. Niinkun Cityn leffakriitikko sanoo: "Muutamaan hetkeen leffan jälkeen ei kehtaa omia olojaan valitella."
Slumdog Millionaren mahtavuutta kuvaa se, että, samoin kuin leffaseurani, oisin noin viisi minuuttia leffan loppumisen jälkeen voinut astella takasin saliin ja katsoa koko elokuvan uudestaan. Ja tällästä tunnetta en kovin usein koe!
1 kommentti:
Tuo leffa on kyllä ihan must see! Sitä on kehuttu tosi paljon ja elokuvan juoni vaikuttaa tosi mielenkiintoselta :)
Lähetä kommentti