opiskelen, siis olen

Tänään kehitysmaatutkimuksen johdantokurssin luennolla edessäni istui maantienväriset rastat omaava tyttö, jonka hupparissa luki Changemaker. Kuinka stereotyyppistä. Eilen sen sijaan elokuva- ja televisiotutkimuksen johdatuksen luennolla luennoitsija heitti ohimennen "I of course assume that all of you have seen Casablanca...", ennen kuin jatkoi yksityiskohtaista paneutumistaan kyseisen elokuvan metaforiin ja näyttelijäsuorituksiin. Itse vajosin samaan aikaan häpeän suohon siksi, että en todellakaan ole nähnyt sekunttiakaan Casablancasta. Itse asiassa minulle tulee siitä ennemminkin mieleen Scandinavian Music Groupin samanniminen biisi.
Näiden tapahtumien perusteella voisin masentua ja ajatella mitä hittoa noilla kursseilla oikein teen. Tajuan kuitenkin, että opiskelen juuri sitä mikä minua sattuu kiinnostamaan ja that's it. Casablancat ehdin kyllä katsoa jos se tarpeelliseksi osoittautuu.

Ihmettelen koko ajan, miten olen tällä hetkellä näin motivoitunut. Onnistun kerta toisensa jälkeen kirjoittamaan vaaditut luentopäiväkirjat pian luennon jälkeen ja tekemään ruotsin läksyt paremmin kuin hyvin. Ja samalla en ole edes joutunut karsimaan sosiaalisia kontaktejani, eli mikäs sen parempaa. Toivottavasti tämä motivoituneisuustaso ei romahda milloinkaan pian!

Toteutettuani motivoituneisuuttani koko pitkän päivän, aion rentoutua illan Kaisan ja tomaatti-mozzarellasämpylöiden seurassa. Good night!

Ps. Ruotsissa joku poikalapsi on saanut nimekseen yksinkertaisesti Q. Ei voi muuta kuin rakastaa länsinaapurimme vapaata ajattelutapaa.

"come to kymppisitsit!!"

Syyskuista viikonloppua vietettiin Arkkareiden majalla Sipoossa Median perinteikkään Tajunnanräjäyttävän mökkireissun merkeissä. Mukana meiningeissä oli paljon toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoita, muutama fuksi (fuksit, tsempatkaahan sitten kymppisitseihin!) ja kirjava joukko Median uusia vaihtareita. Ilta sisälsi jubailua, nuotiolla istuskelua, saunomista ja tietenkin syömistä ja juomista. Meininki yltyi melkoiseksi, ja ilta onkin helpompi selittää kuvien avulla!


Kaisa mökkeili innoissaan.

Mikäs olisi parempi tapa johdattaa uudet vaihtarit suomalaiseen kulttuuriin kuin mökkeily & mölkky?

Annis bondaili mielellään vaihtareiden kanssa.

Vaihtareita oli mm. Saksasta ja Unkarista.

Verneri oli kehällä?

Antti ja Sanna.

Saaran kanssa vähän poseerattiin.

Noora ja Tapsa bongasi kameran.

Söpö-Kaisa!

Yllättyneitä ilmeitä: Antti, Jenna ja Late

Anna, Viivi, Kaisa, Laura ja Saara chillailee.

Viaton belgialaisvaihtari joutui Salonki Lauran käsittelyyn.

Laura ja Antti esitteli tanssitaitojaan ja muilla oli hauskaa!

Verkku kruunasi illan kehittelemällä keittiövälineistä soittimia.

Great weekend all in all. Huomenna takaisin arkeen, mikä sinänsä ei myöskään haittaa. Ja lähiaikoina on tulossa erittäin paljon kivoja tapahtumia, että kyllä niitä odotellessa jaksaa luennoilla istuakin!

musikhösten.

Amanda Jenssen - Happyland
Se, joka on tätä blogia lukenut jo pidemmän aikaa, muistaa varmasti hehkutukseni ruotsalaisesta singer-songwriterista Amanda Jenssenistä. Joko iloksenne tai harmiksenne, ne hehkutukset olivat vain tauolla, eivätkä suinkaan ole loppuneet. Tämän varmistaa Amandan uusi sinkkulohkaisu Happyland. Kuulin biisin eilen illalla ensimmäistä kertaa, ja olen iTunesin mukaan kuunnellut sen alle vuorokautta myöhemmin noin 30 kertaa. Tämä kertoo jonkin verran kappaleen loistokkuudesta ja ennen kaikkea tarttuvuudesta (vertaisin sitä jopa John Me:n superhittiin Love Is My Drug); Happylandissa Amanda on selvästi ottanut askeleen poispäin 2008-vuoden Duffya mukailevasta retrosoundistaan kohti Göteborgsrockin ja elektrobiittien välimuotomusaa. Muutos tuo tuoreutta, mutta Happyland sisältää myös Amandan aiemmalle musiikille tuttuja piirteitä; puhallinsoittimia ja Pär Wiksteniä komppaamassa taustakuorossa. Happylandia seuraa kuukauden päästä vielä nimeämätön kakkosalbumi, jolle Amanda on kynäillyt kaikki kappaleet itse. Ihailtavaa 21-vuotiaalta entiseltä Idol-finalistilta, sanoisinko.


Julian Plenti - Julian Plenti Is...Scyscraper
Interpolin solistiköriläs Paul Banks näyttää kokeneen sen, mitä monet bändissä soittavat jossain vaiheessa uraansa kokevat: halun kokeilla omia siipiään. Julian Plenti-salanimellä esiintyvä Banks on tehnyt syksyn kenties hienoimman rockdebyytin, joka paranee joka kuuntelulla. Matalan lauluäänen ja näppäiltyjen kitarariffien hallitsemalta albumilta löytyy materiaalia, jonka Banks on kirjoittanut jo vuosia sitten. Odottaa kannatti, sillä syksy 2009 tuntuu täydelliseltä ajankohdalta Plentin debyytille. Levyn nimellä Julian Plenti Is....Skyscraper kenties on syvempikin merkitys, mutta pinnallisemminkin ajatellen se on ideana hauska. Minimalistinen Skyscraper onkin yksi levyn parhaista hetkistä. Valopilkuiksi nousevat myös nopeammat Only If You Run, Games For Days sekä Unwind.
Tämä on levy ilman turhia täytebiisejä - täydellinen ilman liikaa yrittämisen tunnelmaa.

The xx - XX

Yksi kirjain muodostaa bändin nimen, albumin nimen ja kannet, sekä kaikkien sinkkujulkaisujen kannet. Voiko tällä aakkosten loppupään turhahkolla kirjaimella olla näin paljon syvällistä merkitystä jollekin? Vai onko koko X-kirjaimella leikittely ainoastaan käsistä lähtenyt sisäpiirijuttu, pelkkä pakkomielle vai silkkaa epäkekseliäisyyttä? Minä en suoraan sanottuna välitä, sillä kokonaisuus toimii. En tiedä miltä bändin jäsenet näyttävät, keitä he ovat, mutta minulla ei ole siihen tarvetta. The Xx is all about the music. Levyn toimivuus on positiivinen yllätys ja yhtye on erittäin tervetullut ja tuore lisä syksyn musiikkimaisemaan. The Xx ei sinänsä ole mitään uutta: Spotify pursuilee mies-nainen duettoja, pelkistettyjä elektro-vaikutteisia popkipaleita ja riffitkin kuulostavat paikoin tutuilta (verratkaapa vaikka VCR:ää ja Glasvegasin Geraldinea). Näitä tuttuja piirteitä on kuitenkin osattu yhdistellä niin nerokkaasti, että levy on erittäinkin raikas kokonaisuus.

oh ich hab solche sehnsucht

Minä ja Linda 2008.

Saksassa viettämäni vaihto-oppilasvuosi alkaa pikkuhiljaa tuntua kaukaiselta. Silti muistelen sitä jossain määrin harva se päivä. Ei mikään ihme sinänsä, muokkasihan vuosi minua ihmisenä enemmän kuin kaikki sitä edeltäneet vuodet yhteensä.
Välillä löydän itseni ikävöimästä iloisia sukujuhlia, kesäisiä hyppytunteja Lindan uima-altaalla, host-perheen kesken vietettyjä grilli-iltoja, drinkkien juomista Stern-baarissa. Eniten ikävöin kuitenkin kaikkia niitä tyyppejä, joihin vuoden aikana tutustuin. Ikävä yllättää varsinkin silloin, kun joku Saksasta lähettää mailin "Mausi, wie geht's dir? Tykkään sinusta <3".

Tuollaiset sähköpostit saavat minut tajuamaan, kuinka harvoin itsekin olen yhteydessä vaihtomaahani. Huomenna mailaan.

this is not a lovestory. it's a story about love.

Joskus kuukausia sitten, lempibloggarini Niotillfem-Sandra mainitsi elokuvan 500 Days Of Summer. Katsoin trailerin ja rakastuin. Olen odottaut ja odottanut, että leffa päätyisi Suomenkin teattereihin, ja luopunutkin jo toivosta. Viikonloppuna sain kuitenkin tietää, että Suomen ensi-ilta on kuin onkin tulossa - ja vieläpä niin pian kuin 29.9.! I'm so there. Jos tykkäät Zooey Deschanelista, hyvästä musiikista, söpöstelystä ja Marc Webbin musiikkivideoista, tule sinäkin.

i fell in love

Nimittäin tämän otuksen kanssa. Se on japaninpystykorvan pentu Mai, jota kävin viime viikolla moikkaamassa sen omistajalla, kaverillani Tiinalla. Tekee ihan mieli hankkia koira itsekin - vaikka tiedän, ettei se ole mahdollista vielä ainakaan viiteen vuoteen.

Tällä hetkellä olen kuitenkin nauttimassa oman koirani ja porukoiden seurasta kotikotona Hyvinkäällä. Ihanaa saada kunnollista ruokaa ja käydä suihkussa niin ettei samalla tarvitse huolehtia siitä että koko vessa lainehtii veden alla jos suihkussa on yhtään minuuttia liian kauan. Tänä iltana olin kuvailemassa ja syömässä hyvää ruokaa kaverin vanhempien 50-vuotisjuhlissa. Kännisiä konjakkilasit kädessä heiluvia keski-ikäisiä oli hauska seurata - mutta näky ei onneksi ole jokapäiväinen.

Huomenna tapaan pitkästä aikaa erittäin erittäin hyvän ystäväni Saaran, en malta odottaa. Ohjelmassa myös uimista, koulujuttujen tekoa ja illalla ehkä niitä Kill Billejä.

hemma igen samtidigt som morgontidningen

Perjantaina juhlittiin perinteisiä Linnanmäen kesäkauden virallisia päättäjäisiä, joissa tarjolla on hyvää ruokaa ja juomaa ja joita varten saa laittautua hienoksi. Viime syksynä bileet järjestettiin Hotel Haagassa - pidin kyseistä paikkavalintaa hitusen outona - ja tänä vuonna Suomen suurimman matkailukohteen väki valloitti itse Kaivohuoneen. Ilta koostui toimitusjohtajan juhlapuheesta, Lintsillä 36 kesää työskenneelleen sympaattisen Matti-papan (ikää kohta 80v.) palkitsemisesta, hyvästä buffetista sekä Fintelligenssin keikasta. Jatkamaan lähdettiin joukolla Armakseen. Armaksen kuvaamispolitiikka on v-mäisen tiukka, enkä saanut viedä järkkäriäni narikkaa pidemmälle - sinne meni siis se photo opportunity. Alla kuitenkin muutama kuva illan Kaivohuone-osuudesta!


Siri, Minka ja Noora oli nättinä. Ja Minka lisäksi noin 180cm pitkä korkojensa ansiosta.

Mingling.

Nessu kiusaa Siriä.


Lähti sit vähän käsistä ton ruuan kanssa...

Lintsiläisiä Kaivolla viihdytti Fintelligensssiiiiii!

Jussi joras Tahdonvoimaan tahtiin.

Ja Nestori nosti Minkan pöydälle.

Sirri ja minä.

Noora ja minä!

Noora on hyvä pitämään pokkaa.

Sirikin kuvas ahkerasti. Ja alasti?

Jussi poseerasi normaalisti ensimmäistä kertaa elämässään.


Impi ei missaa kyllä yksikään partyjä.

Kiitti työkavereille mukavasta joskin melko rankasta kesäkaudesta 2009, Valokarnevaalissa nähdään!

"this might be my masterpiece"

Hyödynsin eilen jälleen kerran Finnkinon Superpäivän tarjouksen ja tein tällä hetkellä melko ennalta-arvattavan leffavalinnan: kävin tarkastamassa mr. Tarantinon uutuuden Kunniattomat paskiaiset, Inglorious Basterds. Minua alkaa aina nolottaa, kun kyseinen jenkkiohjaaja tulee puheeksi. Alulla olevista elokuvatutkimuksen opinnoista ja omasta mielestäni ihan mukiinmenevästä yleisivistyksestäni huolimatta vasta eilen katsastamani pätkä vei Quentin Tarantino -neitsyyteni. Juuri aiheesta sivistyneenä voin sanoa, että kyseinen ohjaaja on kyllä kehunsa ansainnut. Tavoitteenani on tulevina viikkoina suurkuluttaa Kill Billit, Pulp Fictionit ja Deathproofit, joiden jälkeen voin toivottavasti kehua vielä vähän lisää.

Inglorious Basterdsin kässäri oli vuosien hiomisen tulos, ja sen kyllä huomasi. Tarkasti mietityt kuvakulmat, musiikinkäyttö ja oletettaen hyvin Tarantinomaiset elementit kuten ruudulle ilmestyvät tekstipläjäykset ja elokuvan jako chaptereihin erottivat leffan Hollywoodin keskikastiin kuuluvien nobody-ohjaajien töistä. Myös näyttelijävalinnoissa oli onnistuttu: yleensä yliarvostettuna pitämäni Brad Pittkin vakuutti Aldo Rainen roolissa ja oli jopa hauska. Plussaa myös saksalais/itävaltalaisnäyttelijöiden mainiosta käytöstä (Willin roolissa Poliisikoira Rex -sarjasta tuttu komissaari, kuinka siistii).

Nähtyäni ohjaajan muita elokuvia voin sitten päättää, onko Paskiaiset Tarantinon masterpiece vai ei.

nyt on tullut aika sulkea huvipuisto. kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen

Nonni, nyt voidaan sitten sanoa että kesä on virallisesti ohi. Työpaikkanani jo pari kesää toiminut Linnanmäki sulki eilen ovensa. Vika päivä oli ihan mahtava, minkä ansiosta kaudesta jäi erittäin hyvä maku. Tää kesä oli rankempi kun viimekesä, ja keskellä sesonkia alkoi kyllä erittäin paljon ahdistaa koko paikka, mutta nyt on kyllä erittäin hyvä fiilis, ja lokakuiseen Valokarnevaaliinkin on kiva mennä - se nyt on muutenkin ihan eri juttu kun kesäkausi.




















Päivään sisältyi siis Mustekalailua Nooran kera (esimiehille jättämämme toive yhteisestä Mustekala-päivästä toteutui kuin toteutuikin!!), crazyn kaveriporukan vierailusta, sekoilusta Minkan kanssa tauolla, ja sekoilusta illalla Feverissä. Great day. Ens perjantaina sitten viralliset päättäjäisbileet!