vett och etikett

Viime viikko oli siten erikoinen, että ehdin käydä elokuvissa jopa kahdesti. Tämä viikko puolestaan on niin kiireinen, että yksikin leffassakäyntikerta olisi aikataulujeni puolesta mahdoton toteuttaa. Tämäkin postaus täytyy kirjoittaa kahdessa osassa ja lähes yön puolella, mutta niin se joskus menee.



Kyseisistä katsastamistani leffoista toinen oli ruotsalaisen Ulf Malmroosin uusi ohjaus Hääkuvaaja. Päällimmäinen motiivini elokuvan valitsemiseen oli ruotsin kurssille tarvittava elokuva-analyysi, enkä ollut tutustunut elokuvaan liiemmin etukäteen. Leffa oli pyörinyt ehkä 10 minuuttia, kun jo tajusin sen hienouden. Värmland meets Stockholm, skinhead meets rikas yläluokka,miesvalokuvaaja meets naisvalokuvaaja. Stoori sinänsä kuulosti melko kliseiseltä, mutta ohjaaja onnistui kääntämään stereotypiat melko hyvin päälaelleen monessa suhteessa. Ja se, että entisestä heavyrokkarista muuntautui tyyliltään perustukholmalainen, ei minua ainakaan haitannut. Elokuvan musiikkikin soljui sujuvasti stereotyppisestä "Vem kan segla förutan vind" -kitararillutuksesta kauhuleffamaisiin tehosteisiin ja moderneihin rock-pläjäyksiin.

Tämä elokuva nosti sekä valokuvaus- että Ruotsi-innostustani entisestään. Rekommenderas starkt!!




Toinen näkemistäni elokuvista oli Coen-veljesten uusi tuotos A Serious Man. Leffakokemus ei ollut yhtä antoisa kun Hääkuvaajan-kohdalla, sillä se sisälsi mm. hetkellisen nukahtamisen. Haluaisin kirjoittaa elokuvasta kattavan analyysin, mutta en ymmärtänyt sitä tarpeeksi hyvin tehdäkseni näin. Plussaa kuitenkin vahvoista henkilöhahmoista, loisteliaasta kameran käytöstä ja mahtavasta silmälasimuodista! Kolme tähteä.