heaven on earth

Terveisia Jaavan saarelta! Saavuimme juuri vasyneina mutta onnellisina makeaan hostelliin Yogyakartaan eli Jaavan kuulemma mukavimpaan kaupunkiin. Vietamme taalla kolmisen paivaa ja taytamme viimeiset kaupunkilomailun tarpeemme, silla paakaupunki Jakartassa suunnitelmamme on seuraava: isoo viiden tahden hotellii ja rentoutumista ennen paluulentoa.

Viimeisen Bali-paivityksen jalkeen on tapahtunut paljon. Matkakumppanini Kaisa tuossa paivittelee juuri omaa blogiaan, joten paallekkaisyyksia stooreissa saattaa esiintya.



Akrobatiaa Padangbain White Beachilla.

Balilta oli mielestani viela haikeampi lahtea pois kuin Malesiasta, vaikka tukikohtamme Kuta loppupeleissa onkin melko ahdistava turistirysa: kadut ovat pullollaan riivaaja-paikallisia jotka vasymattomasti tarjoavat palveluitaan turisti-paroille ja merivesi on ainakin sadekaudella melko hirveaa (i.e. Noora ei menisi uimaan). Hotellimme Kutalla oli kuitenkin niin loistava, etta jo sen poolilla chillailu oli lomailua kerrakseen.
Kun katukojut oli ostettu tyhjiksi ja surffilaudat rikottu oli kuitenkin oikea aika lahtea eteenpain - nimittain kohti Padangbain satamakaupunkia ja edelleen Gilin paratiisisaaria. Valipysakkina toiminut Padangbai osoittautui yhdeksi reissun yllattajista UPEINE rantoineen. Olimme kuitenkin varanneet ylipuheliaalta turisti-info-tyontekijalta Hogenilta jo liput Gileille, joten meidan oli nyt mentava. Olimme torsanneet kalleimpaan fast boatiin ja saavuimme Gili Trawanganille eli suurimmalle Gilille tunnin matkustamisen jalkeen. Gili T:lla pyorailtiin, biletettiin, tutustutiin kreiseihin irkkuihin ja pariin paikalliseen (mm. allekirjoittanut sai rakkaudentunnuksen eraalta yli-innokkaalta paikalliselta), syotiin hyvin ja maattiin biitsilla postikorttimaisemissa. Great times!



Party-saarelta siirryttiin seuraavaksi erittain keikkuvalla veneella rauhallisemmalle Gili Airille. Tutustuimme heti rocky boatissa paikalliseen Andyyn, joka osoittautui Jumalan pojaksi ja ihanimmaksi tavanneemmeksi paikalliseksi. Andy johdatti meidat ihanille bungaloweille, jollaisen vuokrasimme kahdeksi yoksi. Illalla samainen mies vei meidat katsomaan lumoavaa auringonlaskua saaren toiselle puolelle ja kertoili samalla stooreja paikallisesta elamasta. Olimme jo tassa vaiheessa vakuuttuneita siita, etta tanne on paastava uudestaan, emmeka olleet nahneet viela lahes mitaan. Biitsi-illallisen jalkeen palasimme asumuksellemme, jossa meita odotti Andyn lisaksi noin kymmenen hanen sukulaistaan, kaikki suunnilleen ikaisiamme poikia. Niiden kanssa sitten chillailtiin, maisteltiin riisiviinia ja soitettiin kitaraa, sika hyva meininki.



Toinen paiva Airilla sujui samaa kaavaa noudatellen: biitsia ja snorklausta kristallinkirkkaissa vesissa. Andy ja kaverit toimi private snorklausoppaina ja osoitteli meille kaikenlaisia merenelavia aina Nemo-kaloista jattisimpukoihin ja tottakai meren kunkkuihin eli merikilppareihin. Ihan sairaan makeeta uida noin metrin paassa rauhassa eteenpain lilluvaa kilpikonnaa ja silittaa sen panssaria. Magic moments. Lauran snorklausretki koki rasittavan kaanteen, kun eras hieman arsyttavaksikin luokiteltava paikallinen vei hanet noin kolmen kilometrin paahan muista ja noin 10 tunnin tuntemisen jalkeen paasti suustansa jotain rakkaudentunnustusta muistuttavaa. Laura ei pitanyt tapausta niin hauskana kuin mina ja Kaisa. Snorklauspaivan ilta oli edellistakin mukavampi, ja tutustuimme poikiin yha paremmin. Tamankin vuoksi arsytti lahtea seuraavana aamuna takaisin kohti Balia ja Jaavaa. Mutta Airille palaamme viela. (Ainut negatiivinen seikka Gileissa: suihkusta tulee suolavetta, wtf?!)


Andy ja me.

Papaya oli innokas poseeraamaan.

Paratiisista siirryttiinkin sitten salamannopeasti erittain pitkaan matkustusputkeen, joka meni kutakuinkin nain: vene Gili Airilta Gili Trawanganille (noin 30 min), vene Gili T:lta Padangbaihin Balille (noin 1 h), shuttle bus Padangbaista Denpasariin (noin 2,5 h), suoraan bussi Denpasarista Gunung Bromo -tulivuorelle (noin 7 h), kolme tuntia unta jaakylmassa vuoristoilmassa, aamuneljalta shuttle bus vuorelle katsomaan auringonnousua (n. 1 h), sielta tulivuorelle jonka laelle vaellettiin (n. 3 h), sielta takaisin hostellille syomaan aamiaista ja suihkuun, sitten shuttle bus Promolinggoon (n. 1,5 h), siita minibussi Yogyakartaan (n. 10 h). Semi jaatavaa, mutta perilla ollaan! Ja vuori oli hieno kokemus, vaikka kello 4.00 tapahtuva lahto aiheutti sen, etta olin melko ruumis koko retken ajan. Kaisa sen sijaan trekkaili innoisssan ympari kraaterin reunoja ja Laura pahkaili filosofisesti tulivuorten toimintaa.
Tahan valiin taytyy myos mainita, etta Madventures-kirja on taysin oikeassa kehottaessaan valttaa minibusseja viimeiseen asti. Matka hostellilta Promolinggoon aariaan myoten tayteen ahdatussa autossa (rinkat oli koytetty katolle) pitkin vuoristoisia teita oli ehka elamani pelottavimpia kokemuksia. "Voiks autosta pettaa jarrut???" kuvastaa tunnelmaamme melko hyvin. Siita kuitenkin selvittiin ja nyt ollaan kolmanneksi viimeisessa kohteessa, jossa tarkoitus vierailla buddha-temppelissa ja shopata viimeiset jutut. Taalta matka jatkuu kohti Pangandaranin rantakohdetta Jaavan etelapuolella ja sielta sitten Jakartaan ja sinne viiden tahden hotelliin. Toivotaan etta viikko menee mahdollisimman hitaasti, silla ei haluta viela pois!! Terkut kaikille!



Ps. Kannykani hajosi kun iso aalto kasteli sen rannalla, mahdolliset asiat siis mieluiten facebookin kautta :D