heaven on earth

Terveisia Jaavan saarelta! Saavuimme juuri vasyneina mutta onnellisina makeaan hostelliin Yogyakartaan eli Jaavan kuulemma mukavimpaan kaupunkiin. Vietamme taalla kolmisen paivaa ja taytamme viimeiset kaupunkilomailun tarpeemme, silla paakaupunki Jakartassa suunnitelmamme on seuraava: isoo viiden tahden hotellii ja rentoutumista ennen paluulentoa.

Viimeisen Bali-paivityksen jalkeen on tapahtunut paljon. Matkakumppanini Kaisa tuossa paivittelee juuri omaa blogiaan, joten paallekkaisyyksia stooreissa saattaa esiintya.



Akrobatiaa Padangbain White Beachilla.

Balilta oli mielestani viela haikeampi lahtea pois kuin Malesiasta, vaikka tukikohtamme Kuta loppupeleissa onkin melko ahdistava turistirysa: kadut ovat pullollaan riivaaja-paikallisia jotka vasymattomasti tarjoavat palveluitaan turisti-paroille ja merivesi on ainakin sadekaudella melko hirveaa (i.e. Noora ei menisi uimaan). Hotellimme Kutalla oli kuitenkin niin loistava, etta jo sen poolilla chillailu oli lomailua kerrakseen.
Kun katukojut oli ostettu tyhjiksi ja surffilaudat rikottu oli kuitenkin oikea aika lahtea eteenpain - nimittain kohti Padangbain satamakaupunkia ja edelleen Gilin paratiisisaaria. Valipysakkina toiminut Padangbai osoittautui yhdeksi reissun yllattajista UPEINE rantoineen. Olimme kuitenkin varanneet ylipuheliaalta turisti-info-tyontekijalta Hogenilta jo liput Gileille, joten meidan oli nyt mentava. Olimme torsanneet kalleimpaan fast boatiin ja saavuimme Gili Trawanganille eli suurimmalle Gilille tunnin matkustamisen jalkeen. Gili T:lla pyorailtiin, biletettiin, tutustutiin kreiseihin irkkuihin ja pariin paikalliseen (mm. allekirjoittanut sai rakkaudentunnuksen eraalta yli-innokkaalta paikalliselta), syotiin hyvin ja maattiin biitsilla postikorttimaisemissa. Great times!



Party-saarelta siirryttiin seuraavaksi erittain keikkuvalla veneella rauhallisemmalle Gili Airille. Tutustuimme heti rocky boatissa paikalliseen Andyyn, joka osoittautui Jumalan pojaksi ja ihanimmaksi tavanneemmeksi paikalliseksi. Andy johdatti meidat ihanille bungaloweille, jollaisen vuokrasimme kahdeksi yoksi. Illalla samainen mies vei meidat katsomaan lumoavaa auringonlaskua saaren toiselle puolelle ja kertoili samalla stooreja paikallisesta elamasta. Olimme jo tassa vaiheessa vakuuttuneita siita, etta tanne on paastava uudestaan, emmeka olleet nahneet viela lahes mitaan. Biitsi-illallisen jalkeen palasimme asumuksellemme, jossa meita odotti Andyn lisaksi noin kymmenen hanen sukulaistaan, kaikki suunnilleen ikaisiamme poikia. Niiden kanssa sitten chillailtiin, maisteltiin riisiviinia ja soitettiin kitaraa, sika hyva meininki.



Toinen paiva Airilla sujui samaa kaavaa noudatellen: biitsia ja snorklausta kristallinkirkkaissa vesissa. Andy ja kaverit toimi private snorklausoppaina ja osoitteli meille kaikenlaisia merenelavia aina Nemo-kaloista jattisimpukoihin ja tottakai meren kunkkuihin eli merikilppareihin. Ihan sairaan makeeta uida noin metrin paassa rauhassa eteenpain lilluvaa kilpikonnaa ja silittaa sen panssaria. Magic moments. Lauran snorklausretki koki rasittavan kaanteen, kun eras hieman arsyttavaksikin luokiteltava paikallinen vei hanet noin kolmen kilometrin paahan muista ja noin 10 tunnin tuntemisen jalkeen paasti suustansa jotain rakkaudentunnustusta muistuttavaa. Laura ei pitanyt tapausta niin hauskana kuin mina ja Kaisa. Snorklauspaivan ilta oli edellistakin mukavampi, ja tutustuimme poikiin yha paremmin. Tamankin vuoksi arsytti lahtea seuraavana aamuna takaisin kohti Balia ja Jaavaa. Mutta Airille palaamme viela. (Ainut negatiivinen seikka Gileissa: suihkusta tulee suolavetta, wtf?!)


Andy ja me.

Papaya oli innokas poseeraamaan.

Paratiisista siirryttiinkin sitten salamannopeasti erittain pitkaan matkustusputkeen, joka meni kutakuinkin nain: vene Gili Airilta Gili Trawanganille (noin 30 min), vene Gili T:lta Padangbaihin Balille (noin 1 h), shuttle bus Padangbaista Denpasariin (noin 2,5 h), suoraan bussi Denpasarista Gunung Bromo -tulivuorelle (noin 7 h), kolme tuntia unta jaakylmassa vuoristoilmassa, aamuneljalta shuttle bus vuorelle katsomaan auringonnousua (n. 1 h), sielta tulivuorelle jonka laelle vaellettiin (n. 3 h), sielta takaisin hostellille syomaan aamiaista ja suihkuun, sitten shuttle bus Promolinggoon (n. 1,5 h), siita minibussi Yogyakartaan (n. 10 h). Semi jaatavaa, mutta perilla ollaan! Ja vuori oli hieno kokemus, vaikka kello 4.00 tapahtuva lahto aiheutti sen, etta olin melko ruumis koko retken ajan. Kaisa sen sijaan trekkaili innoisssan ympari kraaterin reunoja ja Laura pahkaili filosofisesti tulivuorten toimintaa.
Tahan valiin taytyy myos mainita, etta Madventures-kirja on taysin oikeassa kehottaessaan valttaa minibusseja viimeiseen asti. Matka hostellilta Promolinggoon aariaan myoten tayteen ahdatussa autossa (rinkat oli koytetty katolle) pitkin vuoristoisia teita oli ehka elamani pelottavimpia kokemuksia. "Voiks autosta pettaa jarrut???" kuvastaa tunnelmaamme melko hyvin. Siita kuitenkin selvittiin ja nyt ollaan kolmanneksi viimeisessa kohteessa, jossa tarkoitus vierailla buddha-temppelissa ja shopata viimeiset jutut. Taalta matka jatkuu kohti Pangandaranin rantakohdetta Jaavan etelapuolella ja sielta sitten Jakartaan ja sinne viiden tahden hotelliin. Toivotaan etta viikko menee mahdollisimman hitaasti, silla ei haluta viela pois!! Terkut kaikille!



Ps. Kannykani hajosi kun iso aalto kasteli sen rannalla, mahdolliset asiat siis mieluiten facebookin kautta :D

"yes darling, you need transport yes?"

Tunnelmia Malesiasta.

Matkamme on jatkunut onnistuneesti Indonesiaan ja Balin Kuta Beachille. Oli vahan haikeeta jattaa Malesia, mutta Indonesia on ainakin omasta mielestani osoittautunut viela ihanammaksi ja reppureissaajaystavallisemmaksi paikaksi. Se ilmenee mm. niin etta muita travellereita tapaa helpommin (ollaan tutustuttu mm. mukaviin ruotsalaispoikiin ja olen paassyt yli-innokkaana harjoittamaan ruotsin taitojani), ja asutusta on helpompi loytaa.


TONNIN SETELI!

Ekana paivana tehtiin virhe ja mentiin rinkkojen raahaamisesta ja matkasta uupuneena ekaan vastaantulleeseen hostelliin, joka osoittautui aikamoiseksi flopiksi: siella oli meneillaan aanekas remontti, vessa hajosi ensimmaisella vetokerralla, suihkusta tuli vaan tippoja, pyykkipalvelu ei toiminut ja vessassamme asusteli torakka (joka lopulta joutui Lauran varvassaandaalin tappamaksi). Tasta ihanaisesta asumuksesta siirryttiin kahden yon jalkeen aivan toisiin sfaareihin, silla loydettiin UNELMIEN hotelli pooleinen ja air conditioneideen noin seitsemalla eurolla per naama. We like. Paadyimmekin ottamaan siella viela yhden yon, jonka jalkeen suuntaamme Balin keski- ja itaosiin tsekkailemaan meininkia ja snorklaamaan, ja sitten vuorossa ovatkin Gilin paratiisisaaret! Ootan ihan sikana, vaikka en haluis kylla toisaalta lahtea Balilta. Taa on paikka missa vois olla erittainkin kauan, ja tuntuu jo nyt silta etta palaan tanne kylla viela.


Kaisa ja Jari hakissa.

Laura ja Matti bailaa.

Kutalla kovia sanoja ovat olleen shoppailu, surffaus ja bontto. Otettiin toissapaivana yksi surffauslesson paikallisilta, ja osoittaudutiin paremmiksi kuin luultiin. Pieni paniikki kylla iski aina siina vaiheessa kun tajusi aallon olleen aivan liian suuri onnistuneeseen laudallenousuun, ja hetken paasta pyoriikin sitten pohjamudissa ja toivoo etta ei saa laudasta paahan. Mutta aina sielta noustiin, joskin bikinin ylaosa irronneena, alaosta taynna hiekkaa ja nena ja suu taynna allohkoa merivetta. Surffaus oli hyvaa treenia silla suunnilleen jokainen lihaksemme on kipeana. Varsinkin Kaisa on fiilareissa tasta kokonaisvaltaisesta treenista mita laji meille tarjosi. Huomenna mennaan viel catchaa parit aallot ennen kun matka jatkuu kohti meille liian haastavia surffivesia.

Toissapaivan lisaksi eilinen oli yks matkan kohokohdista, silla lahettiin ulos kaverimme Jarin ja sen kahen opiskelukaverin kanssa. Tormattiin Jariin uskomattomalla tuurilla Kuala Lumpurissa ja uudestaan Balilla, helvetin pieni maailma. Illalla otettiin sitten Kuta haltuun omenakaneliriisiviinafisun ja kultakalamaljojen kokoisten drinkkien avulla. Ilta sisalsi paljon radioaktiivista tanssimista ja mahtimeininkia. Onnistuin onneksi kuitenkin valttamaan trooppisen darran suurimmalta osin, mutta tama paiva on silti mennyt pitkalti koomatessa.

lovin' langkawi

Italialainen Mauro, Larde ja mina (huom. erittain huonokuntoinen iho) kivassa raflassa.

Edelleen Langkawilla. Hyvin on mennyt, vaikka kuivasta kaudesta huolimatta sateita on tullut paivittain, onneksi enimmakseen oisin. Puheessamme kuitenkin erittain kaytetty lause on ollut "dry season my ass.". Eilen oltiin ekaa kertaa enemman ulkona, ihan sairaan siistissa biitsiklubissa nimelta Babylon. Sielta loysin myos uuden suosikkidrinkkini "Chi Chin"! Eilen tanne saapuivat myos Kaisa ja Heppu, joiden kanssa ollaan vietetty taakin paiva. Tanaan loydettiin parin taksimatkan jalkeen ihan sairaan siisti unelmaranta, missa sitten oltiinkin koko paiva. Paria edellista paivaa on hieman varjostanut yleisesti liikkeella olevat vatsavaivat seka se, etta ihoni on kokenut taalla jonkun aivan uskomattoman romahduksen ja nayttaa suurinpiirtein silta kun Jumala olisi alkanut viljelemaan naamallani peltoa.

Varattiin just lennot Balille, huomenna kaydaan viela kiertamassa pari pikkusaarta taalla, ja sitten heading to Indonesia! Langkawi teki hienon vaikutuksen, ja taalla on alyttoman mukavia paikallisia, ja ehka hieman liian monta suomalaisperhetta.

On ollut ihan alyttoman ihanaa lomailla silleen, etta suurimmat paatokset mita pitaa tehda on se mita soisi tanaan, tai menisiko nyt uimaaan vai ottaisiko viela hieman arskaa. Kaisa sanoikin jo eilen etta han aikoo jaada tanne vappuun asti.

Kuvia olisi tullut enemman jos kone suostuisi toimimaan. Balilta sitten jossain vaiheessa taas paivitysta! Terveiset Suomeen!

malaysia, truly asia!

Salam ja tervehdykset Malesian pohjoisosasta Langkawin saarelta! Taalla ollaan oltu nyt pari paivaa, sen jalkeen kun olimme viettaneet kolme mahtipaivaa maan paakaupungissa Kuala Lumpurissa nahtavyyksien, shoppailun, kavelyn ja trooppiseen lampotilaan totuttautumisen merkeissa. KL oli siisti mesta, Lauran mukaan "melkeen kun NYC, mut Aasiaassa". Hostelli siella oli oivallinen, ja saimme sen tyontekijoilta vinkkeja myos Langkawin ja Balin majoittautumiseen. Tahan asti olemme nukkuneet dormeissa, seuranamme mm. intialainen reissarimies ja maailman epasosiaalisin jenkkitravelleri, joka aamulla teeskenteli nukkuvansa valttaakseen meille puhumisen. Taalla meilla onkin sitten privaattihuone, joka nayttaa talla hetkella silta kuin siella olisi rajahtanyt pommi.

Puolitoista vuorokautinen matka maailman toiselle puolelle sujui mahtavasti thanks to Turkish Airlinesin loistopalvelun ja hyvan tuurin: Kaisa ehti jo havittaa lompakkonsa Istanbulissa, mutta saimme onneksi kuulla turkkilaisen lentokenttavirkailijan suusta sanat: "It has been found", ja matka jatkui onnellisesti. Outojen sattumien seurauksena olemme matkalla tormanneet jo kaksiin tuttuihin, what are the odds?!

Langkawi maistuu huipulle, tanaan lohosimme biitsilla lahes koko aamupaivan, jonka jalkeen isoo after sun repairii - minulle muodostui yhta vahvat rusketusrajat kun Suomessa koko kesana.

Nyt pakko menna ettei matkaseurani arsyynny, palaillaan!