Kaisan pullien salaisuus on niinkin yksinkertainen kuin fariinisokeri.
Nämä pullat (ja eräät kivat tytöt) pelastivat perjantaini! Korvapuusteja leivottiin meidän Aasian-matkan-suunnittelu-kokouksen kunniaksi ja niiden kylkiäiseksi aloitettiin glögikausi. Matkaa saatiin suunniteltua jonkin verran - itse organisoiduin erittäin hyvin piirtämällä selkeän kartan ja merkitsemällä sinne toivottuja matkakohteita. Paras matka tiedossa, voisin jo lähteä!!
Tää viikko on ollut ihan outo. Tuntuu, kun olisin vaellellut horroksessa päivästä toiseen enkä saanut mitään aikaan. Näinhän ei siis kuitenkaan ihan ole, kyllä mä jotain olen tehnyt - mutta en mitään merkityksellistä kuitenkaan. Viikkoa on määrittänyt jonkinlainen inspiraation puute monessa mielessä.
Alkuviikko meni vuosijuhla-haikeudessa kun taas loppuviikosta ollaan vältelty sikistä niin aktiivisesti että ehdin jo kuvitella saaneeni sen. Pelko osoittautui kuitenkin ennenaikaiseksi.
Muita mainittavia seikkoja:
+ sain melkein tilattua yhet makeet silmälasit, jee!
+ uudet KOSS-kuulokkeeni saapuivat tänään ja avasivat taas aivan uuden todellisuuden korvilleni.
- olen pettynyt Harpers Islandiin - ei mun lempihenkilöitä tarvii aina tappaa törkeästi, ja sarjan murhaaja olisi voinut olla joku hieman yllätyksellisempi.
- nyt se Toni helvettiin sieltä BB-talosta.
3 kommenttia:
hei, hei, HEI: se salaisuus ei todellakaan ole noin yksinkertainen. vaaditaan taitoa, kärsivällisyyttä, henkistä&fyysistä tasapainoa sekä ennen kaikkea - rakkautta.
Itse luotan massiiviseen rasvan käyttöön taikinassa. Fariinisokeri tekee kyllä hyvää puustien koostumukselle!
Rakkautta en sen sijaan leipomisessa tue.
TIESIN, että noi pullat oli kaisan kädenjälkeä ennen kun ees ehin lukea niin pitkälle! ääh, ikävä! t. kääpiökinkki
Lähetä kommentti