oh happy day

Lillasyster.

Hieman kuvaa serkkutytön 5-vuotissynttäreiltä eiliseltä. Onko mitään söpömpää kun prinsessoiksi pukeutuneet pienet synttärisankarit? No, oma pikkusisko kenties.

Tänään oli hyvä päivä. Tuntui kun koulu ois taas todella alkanut (vaikka itse opiskelusta ei vielä ole tietoakaan): Aleksandria ja muut tutut mestat on taas heränneet eloon, ja on aika ihanaa nähdä uusien fuksien hoipertelevan tuutoreiden perässä kampuksella. Mutta mun omat kaverit on kyllä parhaita kaikista. Huomenna sitten fuksiaiset, joista kuvamateriaalia tulossa luultavasti myöhemmin. Aamulla pitäisi myös jaksaa herätä jonottelemaan lippuja Mewin marraskuiselle keikalle, but it'll be worth it!

Öitä!

back to suokki

Osaanotto oli ikävä kyllä epävakaiselta vaikuttavan sään takia viime vuotta heikompi.

Noorasta ja Verkusta oli kiva pukea haalarit pitkästä aikaa päälle.

Kun fuksit leikkivät tutustumsleikkejä, me chillailtiin U2:n Beautiful Dayn tahtiin.

Viivi toimi DJ:nä

Ida liittyi iloksemme myöhemmin porukkaan!

Musiikki oli suuressa roolissa ja päivän aikana kulutettiinkin esimerkiksi Rockafeller Skankia melko hyvään tahtiin.

Fuksilauma vyöryy kohti vanhempia opiskelijoita.

Danielia raahattiin oikeen olan takaa.

KTTO poseeraa.

Samoin kuin uusimmat medialaiset.

Ida ja bisse.

Lauantaina kokoonnuttiin siis taas valtsikalaisten kanssa Kauppatorille ja suunnattiin viime vuoden tapaan Suomenlinnaan Kannugamesiin. Tapahtuma on pääasiassa fukseille, ja sisältää erilaisia pelejä ja tutustumisyrityksiä. Mikään ei estä myöskään vanhempien opiskelijoiden osallistumista, joten siellähän sitä sitten oltiin! Median edustus jäi valitettavasti melko pieneksi, mutta hauskaa oli silti.
Tiistaina fuksiaisissa ohjelmassa on sitten taas uusiin fukseihin tutustumista ja rastin pitoa mahtavassa porukassa. Innolla odotan! Nyt sen sijaan serkkutytön synttäreille Maunulaan, hauskaa sunnuntaita kaikille!

everyone's at it

Lily Allenin keikka Szigetissä on yksi parhaista viime aikoina näkemistäni keikoista, samoin kuin keikan jälkeen ostamani "It's Not Me, It's You" -levy on yksi parhaista pitkään aikaan kuulemistani levyistä.



Huomaan aliarvioineeni Lily Allenia aikaisemmin. Olen omistanut naisen ekan levyn, Alright, Still, jo kauan, mutta en ole ikinä vaivautunut kuuntelemaan sitä huolella läpi. Outoa sikäli, että esimerkiksi Kate Nashia (jonka musiikkiin ja artistikuvaan Allen on epäilemättä vaikuttanut) olen suurkuluttanut viime vuosina.

Nyt olenkin onnellinen, että olen löytänyt Allenin uudelleen kakkoslevyn myötä. Suurin osa biiseistä jää päähän jo ensikuuleman jälkeen, mikä on merkki supertarttuvista melodioista ja tuoreelta kuulostavasta tuotannosta. Lilyn materiaali on niin puhdasta poppia kuin olla jo voi, mutta oi niin nerokasta sellaista. Rääväsuuna tunnetun artistin sanoitukset ovat samaan aikaan ironiantäyteisiä, nokkelia, hauskoja ja kantaaottavia. Hän runoilee sujuvasti ja itsevarmasti mm. lääkkeiden väärinkäytöstä ja Jumalasta. Jälkimmäisestä kertova "Him", sisältää viatonta pohdintaa ja kylmiä totuuksia:

"Ever since he can remember people have died in his good name/ Long before that September/ Long before hijacking planes"
"Do you think his favourite type of human is caucasian/ Do you reckon he’s ever been done for tax evasion"

Allenia kuvaakin hyvin eräs lukemani letkautus: "Still able to get away with rhyming, 'suicidal' with 'Creedance Clearwater Revival' and make it dancebly entertaining, Allen is also involved in film, fashion and political activism."

one hell of a freshman year.

Kirjoittaessani eilistä fuksisauna-postausta tajusin, että oma fuksivuotemme vaatii ansaitsemansa tiivistelmän. Nähtävillä ennen julkaisematonta materiaalia sekä fuksisyksystä että -keväästä.


Veera, Kaisa, Viivi ja minä fuksivuoden tokassa tapahtumassa eli Kannugamesissa. Tunnelma vielä hieman jännittynyt, mutta tästä se lähti.

Fuksiaiset!

Voittajaryhmä. Joku siellä kittaa voittoskumppaa siihen tahtiin että.

W.I.M.P edustaa fuksisitseillä, jossa ihmeteltiin laulunjohtajan sopraanoa (?) ja takelleltiin vielä juomalaulujen sanoissa.

Laura sai jatkoilla jostain käsiinsä tälläisen ihanan takin.

Viikkoa myöhemmin pumpattiin tamperelaisten tiedotusopin opiskelijoiden kanssa Median kymppisitseillä. Sitsikulttuurin ymmärtäminen alkoi todenteolla tästä päivästä.

Median vuosijuhlat oli epäilemättä yksi syksyn parhaista illoista.

Siellä heitettiin myös yhtä tiettyä läppää.

Käytiin Tampereella laulamassa juomalauluja.

Järjestettiin pikkujoulut jenkkikotibileet-teemalla!

Naurettiin omaperäisesti pukeutuneille DJ:lle.

Salkut olivat myös suuressa roolissa.

Molly Malonesista Noora ja Kaisan synttäreiltä.

Get Laid! -sitsien jatkoilta. Itseltäni tapahtuma jäi väliin - ärsyttää.

Tavattiin uusia hyviä tyyppejä, kuten Antti-Matti.

Laura bondaili koirien kanssa laskiaisena.

Ja sekoili muuten vaan.

Laskiaisena myös tajusin lopullisesti kuinka hieno ihminen tämä nainen on.

Kakkosvuoden opiskelija, esikuvamme Ida veti parit kitarasoolot.

Sanoisinko, että tämän kuvan tunnelma kuvaa fuksivuottamme melko täydellisesti.

Annis vauhdissa, Viivi ei niinkään.

Nämä miehet tulivat meille kevään mittaan tutuiksi: Erkka ja Tuomas poseeraa.

Kesähää-sitsit: kevään hienoimpia tapahtumia without a doubt. Sitsejä käsittelevä postaus nähtävillä huhtikuun kohdalla!

Korkean statuksen saavuttanut Vekkula-Apina.

Vuoden aikana muodostui myös pariskuntia!

Kannusuunnistus jatkoi erittäin railakasta putkea Kesähäiden jälkeen. Koossa oli epäilemättä UNELMATIIMI.

Svalin rasti in our hearts.

Meillä oli kivaa Hesarin approssa.

Vapusta ei sitten tarvitsekaan sanoa mitään.

<3

Käytiin tapahtumarikkaalla joskin hieman epäonnisella opintomatkalla Berliinissä!

Noora pisti parastaan <3

Yhtä jos toista hieman väsytti matkan loppuvaiheessa.

Median mökkiviikonloppu Vihdissä kesäkuussa. Epäonni seurasi meitä myöskin sinne.

Uskomaton vuosi: uskomattomia ihmisiä ja ennenkokemattomia tapahtumia. Kuvissa esiintyvistä ihmisistä on tullut mun parhaita kavereita alle vuodessa, repikää siitä. Toivon, että tää vuosi tulee olemaan vähintäänkin yhtä mahtava - edellytykset ainakin ovat hyvät!

all good things come to an end

...niin myös meidän fuksivuosi. Eilen oli aika toivottaa tervetulleiksi Median uudet fuksit, kun ohjelmassa oli perinteinen Otaniemessä järjestetty fuksisauna. Näin jälkikäteen olen haikeilla mutta hyvillä mielin - uudet tulokkaat vaikuttivat mukavilta, ja koska uudet tyypit ovat aina tervetulleita, en valita. Mutta oli se fuksivuosi kyllä paras vuosi mun tähänastisessa elämässä.








Kaiken kaikkiaan lasken jo päiviä koulunalkuun. Motivaatio on suuri, toisin kuin työntekoon.