Miksi töissä pitää käydä? Tällä hetkellä tarkoitan toki lähinnä stressaavia kesätöitä (en toivottavasti esitä tätä kysymystä kymmenen vuoden kuluttua, kun aherran ilo mielin unelma-ammatissani...), joiden vuoksi joudun useana päivänä viikossa lähtemään kotoa kiireellä klo 9.45 ja saan palata vasta uskommattoman pitkän ajan päästä, noin klo 22.30. Kuka ylipäänsä jaksaa tehdä tälläistä päivää?
Puhun siis Linnanmäen laitetyöntekijän työstä, jonka parissa olen viihtynyt - ihme ja kumma - pian jo kaksi kokonaista kesää. Onhan se kiva, että ihmisillä on kesälomaa ja että säät suosivat ja että näiden kahden seikan yhteistuloksena joudun joka päivä palvelemaan tuhansia ja tuhansia hattarahumalassa olevia lapsosia ja niiden lippujen hinnoista valittavia vanhempia. En minä jaksa enää. Haluan haluan haluan vaan takasin kouluun parhaiden tyyppien, kiinnostavien aiheiden ja pitkien lounastaukojen keskuuteen. Mulla on ikävä Porthaniaa ja Unicaféta ja opiskelijakirjastoa ja sitäkin enemmän kaikkia tyyppejä ja sitä rentouden tunnetta, joka valtaa elämän kun saa työnteon sijasta keskittyä opiskeluun.
Kesätyöahdistusta lievittää tosin tehokkaasti se, että kahden viikon päästä minä olen Szigetissä ja kun palaan, student life kicks in ja Lintsisesonki loppuu. Ja onneksi tämänhetkisiäkin epäinhimillisiä työputkia helpottaa hyvä musiikki ja maratonpuhelut parhaiden tyyppien kanssa.
Life is good, after all.
2 kommenttia:
en MINÄ jaksa enää.
yks löräys.
missing allu, lounashengailut, kammio, valitus siitä ettei jaksa lukee tenttiin, parhaat tyypit bileet häppeningit <3 <3
en MINÄkään jaksa enää. alan koht itkee tätä työnteon kurjuutta!
Lähetä kommentti