9.5.2008

"this is what you all waited for, so put your cellphones on record"

"Med kärlek, Amanda Jenssen" Mun semi-personal greeting Amandalta :--D


Severus' photography kicks ass ♥

Elvis, Melanie Safka, The Beatles meets Duffy, Natasha Bedingfield, Amy Winehouse. Siinä muutamia artisteja joilta saatuja vaikutteita voi monen kriitikon ja faninkin mielestä löytää Amandan uudelta levyltä Killing My Darlings. Ja osittain olen itsekin samaa mieltä, vaikka enimmäkseen levy tuntuu täysin uudelta, joltakin mitä ei ole ennen kuultu.

Koska Suomen ja Ruotsin välinen posti ei näköjään kulje salamannopeudella, jouduin odottelemaan torstaihin asti ennen kuin nämä 11 ihanaa biisiä saavuttivat korvani vihdoin. Olenkin nyt kuunnellut levyä repeatilla eilisillasta asti, and I'm fucking LOVING IT!!!! Biisejä on aina akustisemmista melankolisista balladeista jazz ja big band -vaikutteisiin feelgood-biiseihin asti; osan on kirjottainut (ja soittanut) Ms. Jenssen itse, osassa häntä on auttanut myös Amandan "musikaalinen soulmate" Pär Wiksten, ja vierailevia biisintekijöitä ovat mm. Vincent ja Marit Bergman.

Lavalla julkkaribileissä Lundissa. Kuva: Expressen

Levy alkaa Amanda-fanien keskuudessa klassikoksi muodostuneella For The Sun:illa, joka on kokenut muodonmuutoksen sovituksellisesti, ja täytyy sanoa että todella onnistunut muutos onkin! :--D Biisiä kuunnellessa ei voi kun tanssahdella ympäriinsä ja hymyillä. Sinkkujen Amarula Tree ja Do You Love Me välissä on levyn EHDOTON valopilkku, biisi, jonka väittäisin olevan paras ikinä kuulemani. Not kidding. Kauniimpaa ei voi olla, kuin Greetings From Space. Sitä on kuvailtu sanoilla "klassikko, jonka legenda unohti kirjoittaa ennen kuolemaansa" ja "hymni, joka voisi tuoda Elviksen alas taivaasta". Ja ihan kun Amandan laulu ei olisi jo tarpeeksi, biisi tiivistyy loppuakohti pieneksi musikaaliksi, jonka jousisoitin osiot saavat melkeimpä poikkeuksetta kyyneleet virtaamaan! Ah, heavenly ♥
GFS:n lisäksi ehdottomia masterpiecejä ovat mm. musiikillisesti nerokas Don't Worry, joka kuulostaa Beatlesiltä ja on officially mun feelgood-song number one, Come On (You Have Arrived), jonka on kirjoittanut pitkän linjan muusikko Marit Bergman (viisasta - Marit teki elämänsä parhaan biisin ja antoi sen toiselle artistille :---D), tässä blogissakin jo paljon kehuttu Amarula Tree ja levyn päättävä akustinen Our Last Goodbye, jossa palataan enemmän demo-vaiheesta tuttuun Amanda-tyyliin.

Tiivistettynä ei siis voi muuta sanoa, kun että tämä on ehdottomasti yksi parhaista, jos ei paras, KOSKAAN kuulemani levy. Sitä ylistävät ruotsalaiskriitikot ovat ilmeisesti mun kanssa samoilla linjoilla. Way to go, Amanda! ♥

Kuva: Expressen

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

how did i guess :D
vaikuttaa ihan kuunneltavalta levyltä! <3

emmi kirjoitti...

"ihan kuunneltva" my ass :---D i lo-lo-lo-lo-love it <3

Anonyymi kirjoitti...

xD
No joo, vaikuttaa mahtavalta!