let music rule your world

Yksi tän blogin päätunnisteista on musiikki, eikä siitä ikävä kyllä silti oo tullut liiemmin kirjoteltua, mitä nyt muutamia artisteja lukuunottamatta. Nyt on kuitenkin korkea aika esitellä mun omavalintaiset kevään odotetuimmat levyuutuudet, so hold on!

Amanda Jenssen - Killing My Darlings Epic Sweden 07/05

Ruotsin Idolsin viime kauden kakkonen vältti surkean idol-voittajan persoonattoman mainstream-levyn ja sai sen sijaan lähes vapaat kädet. Levyllä on 8 Amandan itsensä kirjottamaa kappaletta ja hän soittaa sillä myös (ainakin) akustista ja sähkökitaraa. Omien biisien lisäksi levyllä on Vincentin ja Marit Bergmanin -molemmat suosittuja artisteja omastakin takaa - väsäilemiä kappaleita, kuten eka sinkku Do You Love Me. Levyltä ei ole julkaistu vielä muita kappaleita, mutta toka sinkku Amarula Tree tulee parin viikon sisällä. Amandalta on kuitenki kuultu kymmeniä vanhempia biisejä, joko omia demo-tekeleitä tai Idoliin liittyviä kappaleita, joten niistä tietää jo vähän mitä tuleman pitää (and trust me, it's fucking good). Amanda luokittelee oman musiikkinsa "melodramatic popular song/rock/indie", ja levyllä on kuulemma paljon vaikutteita 60-luvun musasta. Täytyy myös mainita, että levyn nimi on yks parhaita vähään aikaan kuulemiani. CAN'T WAIT!

The Kooks - Konk Virgin 16/04

Kyseinen bändi on kuulunut ehdottomiin suosikkeihin aina siitä asti kun kuulin Sofa Song -nimisen biisin joskus keväällä '06. Eka levy Inside In/Inside Out antaa oottaa todella paljon, ja saa nähdä onko bändi pystynyt tekemään Oh La:n tai Seasiden kaltasia klassikko(ainakin Emmin maailmassa)biisejä myös tokalle levylle. Ainakin sinkku Always Where I Need To Be kuulostaa todella lupaavalta..ei myöskään vaikuta siltä että bändi olis jollain tavalla vaihtanu tyyliään, vaan aika perintesessä britpop-meiningissä pysytään, mutta hyvä niin - that's the way we like it. Muutenkin bändien tyylinvaihdokset on usein yliarvostettuja. Jos osaa jonkun jutun hyvin, turha alkaa kikkailemaan kaiken maailman muotisuuntausten mukasesti. Siihen ei Kooksit ainakaan näytä sortuneen. Ja Luke on as cute as always ihanan brighton-aksenttinsa kanssa, bless.

Håkan Hellström - För sent för Edelweiss Dolores 26/03

Tää levy on tällä hetkellä ainoa näistä,jonka itse asiassa jo omistan (ehkä koska suurin osa ei oo vielä edes ilmestyny..), ja se pyörii tällä hetkellä iPodilla repeatilla. Håkan on outo ja ihana tapaus siinä mielessä, että hän on pystynyt pitämään tasasen vahvaa tasoa yllä aina esikoislevy Känn Ingen Sorg För Mig Göteborgin. För sent för Edelweiss jatkaa tutulla Håkan-laadulla ja siinä on joitain jo nyt klassikoiks nousseita biisejä, kuten För en lång lång tid ja Tro och tvivel. Tän levyn jälkeen mun halu nähdä kyseinen artisti livenä nousee edelleen! Please come to Finland, H.

Disco Ensemble - Magic Recoveries Fullsteam Records 07/05

Suomen ehkä paras bändi julkasee nyt vihdoin odotetun seuraajan First Aid Kitille, joka siis saavutti suuren suosion (mikä oli nähtävillä mm. festariyleisöjen hulluudessa viime ja toissa kesänä). Ite en ole levyltä kuullut kun ekan sinkun Bad Luck Charm, mutta se on jo riittävän lupaava saamaan mut ostamaan levyn as soon as possible. Biisi on helppo tunnistaa Disco Ensemblen tekeleeksi, ehkä jo Miikan äänen takia, mutta siinä on myös jotain uutta ja kiinnostavaa. Saa nähdä, miten ens kesän festariyleisöt reagoi tähän levyyn, mutta luulempa ettei bändillä oo huolen häivää. Innolla ootan levyä anyway!


Panic At The Disco - Pretty Odd Atlantic 26/03

Kaikista näistä tässä postauksessa esiteltävistä levyistä tämä on luultavasti se mitä kohtaan mulla on eniten epäilyksiä, enkä edes tiedä miksi. Ehkä pääsyy on siinä, että bändin debyytti oli niin omaperäinen ja mahtava, että sitä on luultavasti vaikea ylittää, ja ainkaan eka sinkku Nine In The Afternoon ei säväytä yhtä paljon kun monet ekan levyn biisit. Pojat oli jossain haastattelussa sanonut "We have grown up, and we hope our fans have too", eli jonkinlainen tyylinmuutos on odotettavissa...ja se on se mitä eniten pelkään. Rolling Stonen New Music Reportin mukaan kuitekin levyllä on monia loistavia biisejä ja se on jopa parempi kuin debyytti. Sen takia en voi jättää levyä kuuntelemattakaan, kuka tiedää mitä muuten menettäisin - eli let's hope the good old Panic At The Disco are still there!


Duffy - Rockferry Polydor 09/04

Mun ja monen muun uusi artistilöytö on brittiläinen 23-vuotias Duffy, josta kertovia juttuja musiikkimediat pursuilee tällä hetkellä. En ole ehtinyt kyseiseen artistiin vielä hirveämmin tutustua, mutta kiinnostus on i alla fall herännyt. Duffyä on verrattu Amy Winehouseen (ilman huumesekoiluja) ja hänen ääntään on kuvailtu erikoiseksi. Myös live-esiintyjänä Duffy on kerännyt paljon kehuja niin kriitikoilta kuin faneiltakin, toivottavasti häntä nähtäisiin siis tulevaisuudessa Suomessakin! I'd definitely be there.


Ajanpuutteesta johten palaan Tuhkolma-raportin kera huomenissa, mutta voin sanoa että oli kyllä paras matka ever! Eli håll i hatten :--D