why does it always rain on me

Ensimmäinen päivä viidestä takana. Sujui onneksi suht leppoisasti, kiitos sateen ja ukkosen aiheuttaman ihmiskadon. Mutta kyllä tästä putkestä muutekin selvitään, päivä kerrallaan!

Piristystä mun päivään on tuonut tänään taas, kivojen tyyppien lisäksi, löytämäni uusi blogi - http://bakerby.blogspot.com -josta ensivaikutelman perusteella saattaa tulla uusi suosikki. Kyseisen blogin lueskelu aiheutti minussa yhtäkkisen Tanska-innostuksen (jota lisää kenties myös viimeaikainen Mew-villitys). Köpikseen ois niin mahtava päästä ja kieltäkin kiva oppia! Täytynee ottaa pari kurssia yliopistolta talvella.

Mutta nyt, eväät huomikseksi, The Tonight Show ja Billy Talent III. Öitäää!

pocketful of dreams

Jeees, päästiinhän sitä sittenkin tekemään tän kesän mökkeilydebyytti meiän Hauhon mökillä. Minulle oli siunaantunut tälle viikolle ruhtinaaliset kaksi vapaapäivää, joten eikun juna Hygeen, siskot messiin ja road tripille kohti Hauho-townia. Sääkin suosi kerrankin tän kesän aikana, ja perillä meitä odottikin lähes tyyni ja +23 asteinen järvi sekä sininen taivas. I like. Päivät hurahti ohi salamannopeesti, mutta niinhän se aika aina kun on mukavaa. Ja vedessä lilluminen, auringonotto ja muurinpohjaletut ne vasta mukavia onkin.














Stadiin palattuani koitti paluu arkeen, piti käydä kaupassa haalimassa kokoon eväät viittä työpäivää varten ja siivoilukin oli kämpän tilaa katsoen melko necessary. Onneks pari parasta tyyppiä kävi piristämässä mun iltaa ja sain ihanan tiedon siitä että The Sounds TULEE HELSINKIIN JOULUKUUSSA! Liput lähtikin sitten jo varaukseen, yay!

Nyt koetan sitten ahdistuksesta huolimatta elää päivän kerrallaan ja kestää tän viiden päivän työputken. Onneks sen jälkeen on sitten vapaata vapaata ja vapaata. Sitä odotellessa, kenties elämä voittaa loppujen lopuksi.

työntekoangstia

Miksi töissä pitää käydä? Tällä hetkellä tarkoitan toki lähinnä stressaavia kesätöitä (en toivottavasti esitä tätä kysymystä kymmenen vuoden kuluttua, kun aherran ilo mielin unelma-ammatissani...), joiden vuoksi joudun useana päivänä viikossa lähtemään kotoa kiireellä klo 9.45 ja saan palata vasta uskommattoman pitkän ajan päästä, noin klo 22.30. Kuka ylipäänsä jaksaa tehdä tälläistä päivää?

Puhun siis Linnanmäen laitetyöntekijän työstä, jonka parissa olen viihtynyt - ihme ja kumma - pian jo kaksi kokonaista kesää. Onhan se kiva, että ihmisillä on kesälomaa ja että säät suosivat ja että näiden kahden seikan yhteistuloksena joudun joka päivä palvelemaan tuhansia ja tuhansia hattarahumalassa olevia lapsosia ja niiden lippujen hinnoista valittavia vanhempia. En minä jaksa enää. Haluan haluan haluan vaan takasin kouluun parhaiden tyyppien, kiinnostavien aiheiden ja pitkien lounastaukojen keskuuteen. Mulla on ikävä Porthaniaa ja Unicaféta ja opiskelijakirjastoa ja sitäkin enemmän kaikkia tyyppejä ja sitä rentouden tunnetta, joka valtaa elämän kun saa työnteon sijasta keskittyä opiskeluun.

Kesätyöahdistusta lievittää tosin tehokkaasti se, että kahden viikon päästä minä olen Szigetissä ja kun palaan, student life kicks in ja Lintsisesonki loppuu. Ja onneksi tämänhetkisiäkin epäinhimillisiä työputkia helpottaa hyvä musiikki ja maratonpuhelut parhaiden tyyppien kanssa.

Life is good, after all.

sunday hangings

Sunnuntaiaamuna oloni ei ollut kehuttava, mutta sain otettua itseäni niskasta kiinni muutaman tunnin nukkumisen jälkeen. Päivä koostuikin loppujen lopuksi siivoilusta (kämppä oli eilisten alotteluiden ja muutenkin viimeaikaisen elämisen jäljiltä pahempi kuin useimmat kaatopaikat), kaupassa käynnistä ja tapaamisesta Laten kanssa Kampissa. Juoruttiin eilisestä illasta ja tulevasta syksystä ja Late ohjeisti mua käyttämään mun kameran manuaaliominaisuuksia, kiitos siitä!!








Huomisesta alkaa taas viidestä 11h työpäivästä koostuva työviikko. En minä tykkää tästä.

muistatko miltä tuntuu juopua kesäyönä?

Lauantai osoittautui yllättäen olemaan yksi tämän kesän kivoimmista päivistä. Kun Lintsillä kävijäennätykset ainakin Risto Räikkösen ennustusten mukaan paukkuivat, minä nautin vapaaviikonlopusta aurinkoisessa Helsingissä. Päivä alkoi kaupungilla kiertelyllä ja picnicillä Anniksen ja Norpan kanssa Ruttopuistossa. Sieltä matkamme jatkui Tennariin (kyllä, kävimme leffassa hellepäivänä) katsomaan ehkä maailman hauskimman miehen, Sacha Baron Cohenin uusi leffa Brüno. Yllätyksekseni erittäin moni katsoja sai elokuvasta tarpeekseen jo alkumetreillä ja käveli ulos salista, vaikka ei elokuva huono ollut. Melkoista sekoilua vaan ja täynnä semi shokeeraavia kohtauksia...

Illalla nähtiin Laura ja Kaisa sekä Kaisan pari kaveria, joiden kanssa aloteltiin Hietsun lähimaastossa ja ravattiin Pub Petessä ennen kuin siirryttiin Nollaan, sieltä Bar Loopin ulkopuolelle Kamppiin ja lopulta Iso-Roballe moikkailemaan tuttuja. Tunnelma oli yhtä katossa kuin pari viikkoa sitten Ruissalossa ja seura parasta mitä maailmassa voisi kuvitella <3 Törmättiin illan aikana tosi moniin tuttuihin, joihinkin aivan sattumalta. Mikä sen parempaa?


Piipahdettiin Anniksen ja Nooran kanssa Ruttiksessa lounaalla. Annis ainakin tykkäs sen friteeratuista kanoista.

Ja minä olen löytänyt uuden suosikkijuoman. Heti Cocacolan jälkeen, siis.


Pub Peten baarimikko oli toinen baarimikko ikinä, joka suostui tekemään meille Timbalaada-shotit.

Tästä tytöstä minä tykkään päivä päivältä enemmän.

time to pretend

Jopa Hyvinkään kaltainen tylsyyden keidas herää eloon, kun sinne saapuu oikeita ihmisiä. Heti Minnan mäkiltä saavuttuani noudin Hyvinkään asemalta junalla sinne matkanneet Nooran, Lauran ja Kaisan. Kokkailtiin pizzaa ja valmisomenapiirakkaa ja aloitettiin siideriralli. Ilta yltyikin sitten melko railakkaaksi, ja kuunneltuamme Time To Pretendiä ja Young Folksia repeatilla aivan fiilareissa joku 2 tuntia, lähdettiin uimaan Hyvinkään maauimalaan. Yö päättyi Singstariin, johon kaikki eivät tosin yhtäkkisen väsymyksen takia päässeetkään osallistumaan. Kaiken kaikkiaan ilta oli yks kivoimmista pitkään aikaan!







Seuraavana päivänä hypättiin meiän Audiin ja suunnattiin kohti Tamperetta ja Särkännimeä - pitihän meidän Nooran kanssa saada käytettyä edes jotain Lintsin tuomia etuisuuksia. Näimpä päästiin kaikki ilmaseksi puistoon ja käytiin pyörähtämässä Tornadossa ja muissa Särkän vetonauloissa. Visiitille olisi ehkä voinut näin jälkikäteen ajatellen valita myös paremman ajankohdan, sillä sesongin ollessa kuumimmillaan huvipuiston alueelle oli tunkeutunut samanaikaisesti uskomaton määrä ihmisiä, mikä teki laitteissa kiertelystä sen verran ahdistavaa että lähdettiin aika pian Tampereen keskustaan hieman syömään, ja sitten ajeltiin hilpeissä tunnelmissa takaisin Hyvinkäälle, josta juna kuljetti meidät takaisin kotiin Helsinkiin.

wake me up before you go go

Oon jäänyt totaalisen koukkuun H&M:ltä ostamaani valkoiseen letti-pantaan.

Singstariin eläydytään aina täysillä vaikka laulettaisiinkin soolona ja biisi olisi Leijonakuninkaan Circle of Life.

Hirvijärjen mökki ei petä koskaan.

Grilli melkeen räjähti meiän päälle kun sitä yritettiin päälle saada, mutta sauna sentään saatiin syttymään.

Näin voi käydä jos ottaa aurinkoa maaten trampoliinilla.

Kun Minnalla ja minulla kerrankin osui vapaapäivät yhteen, päätettiin saman tien suunnata Minnan mökille Hirvijärvelle. Ohjelmassa oli jo perinteeksi muodostunut Singstar, ruoan laitto ja saunominen. Yleinen mökkihengailu on yksi parhaista tavoista käyttää kesän vapaapäivät. Hirvijärvelle ei taideta enää tänä kesänä ehtiä, mutta tavote ois vielä ehtiä käväsemään omalla mökillä Hauholla!

the ultimate ruissi-soittolista

1. The Sounds - Seven Days A Week
2. Disco Ensemble - Drop Dead Casanova
3. Asa - Mitiih
4. Glasvegas - Daddy's Gone
5. The Sounds - No One Sleeps When I'm Awake
6. Mew - Snow Brigade
7. Asa - Vaaranmaa
8. Disco Ensemble - Stun Gun
9. Tehosekoitin - Maailma on sun
10. The Sounds - Beatbox

Ps. Saatan olla hieman rakastunut Maja Ivarssoniin.

Pps. Elämä on aika kivaa.

suomi, turku, ruisrock!

Viivi fiilistelee auringon alla perjantai-iltana.

Larde <3 href="http://s88.photobucket.com/albums/k168/emmyfinland/?action=view&current=IMG_3583.jpg" target="_blank">
Kannettavat kajarit - a gift from heaven.

Normaali juomistapa oli Kaisalle liian yksinkertainen.

Käytiin Hirvensalossa ja jotkut vähän väsähti!

Nainen jonka iPodista löytyy kaiken maailman Harry Potter -teemabiisejä!

Stella potkasi käyntiin meidän festarilauantain!

Sade saapui mutta Sokoksen sadeviitta pelasti.

Yhet hauskimmat tytöt ever.

Oikeesti. Musiikki on hieno asia. Ystävät on sitäkin hienompi asia. Ja FESTARIT, jossa nämä kaksi hienoa asiaa yhdistyy, on ehkä maailman hienoin asia. Oon vieraillut Turun Ruisrockissa lukuisat kerrat aiemminkin, mutta mikään aiemmista visiiteistä ei vedä vertoja tän vuoden festarikokemuksille. Parhaassa mahdollisessa seurassa, monia tuttuja bongaillen, mahtavissa fiiliksissä (melkein) joka ikinen hetki. Aivan loistavaa. Nyt sitä sitten vaan ootellaan 35 päivän päästä koittavaa Szigetiä! Life is great!