too little time

Kuolen stressiin tällä hetkellä, mun elämä nimittäin näyttää suunnilleen tältä: aamulla seiskalta herätys, junalla Helsinkiin, yliopistolle, syömään, töihin/fuksirientoihin, illalla/yöllä kotiin. Kaikki edellä mainittu on oikeesti ihanaa ja en valita että mulla vihdoin on elämä, mutta kun sitten yheltätoista illalla pitäis alkaa vielä tutkia jotain kurssi-ilmottautumisia, suunnitella henkilökohtaisia opintosuunnitelmia ja täytellä Kelalle opintotukihakemuksia. Milloin milloin MILLOIN ehin tehä kaiken tarpeellisen?! Ens viikon muutto ei paranna ajanpuute-tilannetta!

PS. Näitä ihanuuksia saa nykyään myös Suomesta (One Way) ♥ Kaikki, ostakaa tälläiset ja heittäkää ne surkeat nappikuulokkeet menemään.

a trip to the countryside

Viime sunnuntai sujui - luultavasti viimeistä kertaa tänä kesänä - Hauhon maalaistunnelmissa mökillä. Musta on tullut ihan pelottavan Suomi-myönteinen yhtäkkiä - rakastan mökkeilyä ja tyyliin jotain soutelemista ja oon todennut etten ehkä haluakaan kasvattaa lapsiani jossain suurkaupungin melussa. Mutta toisaalta taas haluun vaan pois täältä, ootan jo NIIN innolla esimerkiks mun yliopistovaihtoa Tukholmaan, ska bli great ♥

kannugames

Yksi jo olleista fuksiriennoista oli vime lauantain Kannugames (=valtsikan ainejärjestön Kannunvalajien järjestämä pelailutapahtuma), joka sijoittui Suomenlinnan idyllisiiin saaristomaisemiin. Päivän ohjelmassa oli mm. viehättävältä kuulostava kaljaviesti ja yleistä hengailua ja sosialisoitumista muiden laitosten opiskelijoiden kanssa. Sika hauska päiviä!

Hämmentynyt Annis - my fellow medialainen.

Pussijuoksuun panostettiin täysillä niinkuin kuuluukin!

Välillä meno yltyi niinkin raa'aksi että tutor-parkoja rahdattiin ympäri nurmia.

My media-girls Kaisa & Viivi ♥

Näihin maisemiin loppui hauska päivä på Sveaborg ♥ 

Ps. Yliopisto-opiskelu alkoi todenteolla (tai no, löllöllä orientoitumisella) vihdoin tänään. Kaikki tyypit on ihania, kaikki paikat on ihania ja kaikki on ihanaa - oon ihan over happy ♥

fanittaminen.

Olen ehkä maailman kovin fanittaja, enkä ikinä oo voinut tajuta niitä ihmisiä jotka ei ikinä innostu kenenkään artistin, näyttelijän tai urheilijan faniksi. On tietty olemassa myös ei-tervejärkistä fanittamista, jota voitaisiin jo verratakkin pakkomielteeseen tai stalkkeriuteen, mutta normaalitilassa fanitus on yksi elämän pienistä (tai suurista) iloista ja voi johtaa jopa uusien ystävien tapaamiseen (trust me, I have experience)...

Uusimman Rumban (tuleva työpaikkani, ehkä ♥) pääkirjoituksessa kyseiseen aiheeseen perehdytäänkin hyvien oivallusten kera:

"Fanittaminen on tunnustamista. Se on sitä, että kertoo muulle maailmalle uskovansa johonkin artistiin. Se on elämäntapa, joka paitsi kuluttaa kukkaroa, myös muokkaa omaa käytöstä. 

Fanin on oltava suvaitsevainen ja hyväksyvä, hieman jopa vilpittömän tyhmä, sillä idoliin on suhtauduttava kaiken hyväksyvästi.

 Yleensä ajatellaan, että fanit ovat nuoria, vielä teini-ikäisiä ja lapsia. Jos on aikuinen ja jonkun fani, sitä pidetään jo vähän tärähtäneenä. 

Jos aikuiset eivät fanita, ketkä sitten maksavat satoja dollareita Madonna- ja Britney Spears -krääsästä eBayssa?"

Seuraavassa Emmin kootut fanitukset vuosien varrelta.

Spice Girls, 1996-2000

Melanie C, 1994-2005

Ehdottomasti kovin fanitukseni. Kyseinen henkilö on muuten juuri vastikään ilmoittanut olevansa pieniin päin, congrats!!

Robbie Williams, 2003-2006

Amanda Jenssen, 2007->

Håkan Hellström, 2008->

Luultavasti olen hieman epänormaali, mutta skit samma ♥

hip hej hösten!

Syksy tulee ja Jag fick feeling herää jälleen eroon. En edes ala selittelemään ikuisuuksia kestänyttä poissaoloani - pääasia on, että olen saanut blogi-insiraationi ja innostukseni takaisin ja aikaiseksi myös uudenlaisen ulkoasun, johon ainakin itse olen (vielä...) suhteellisen tyytyväinen.

Mun elämässä on tapahtunut paljon ja siihen on tullut paljon uusia ihmisiä, ei tosin todellakaan vanhojen kustannuksella ♥
En ala nyt päivä päivältä tapahtumia purkaa, mutta viime keskiviikko ja Lintsin palkkisbileet feels like a good start.

Annan ja Sirtsan kanssa.

Vasemmalta: Mustekala-tytöt Minka aka Munkki, minä aka Mämmi, Siri aka Sirtsa ja random Indian guy

En koskaan oo ajatellut, että Feverin kaltaisessa paikassa voi olla näin hauskaa. Tosin paikka mikä paikka on hyvä, jos vaan on mahtavassa seurassa. Mulla on Lintsi-haikeus. En haluu lähtee sieltä, enkä haluu että kesä loppuu. Ristiriitasta sinänsä, sillä haluun kyllä yliopistoon ja Helsinkiin! Miksei kaikkea voi saada kerralla?